Nyt ovat myyjäiset onnellisesti ohi ja alkaan toden teolla oman perheen joulun valmistelut. Myyjäiset olivat antoisat ja niin ihanat. Meidän ryhmässä meitä oli kolme myymässä. Myytävää tosi paljon. Se myytävien määrä on aina yhtä suuri ihme,kun ei meitä käsityöpiirissä ole kuin vähän. Tosin muutkin seurakuntalaiset jonkin verran tekevät kotonaan ja tuovat myyntipöytään. Kuvia otin paljon ja aika monta kuvaa tuli tännekin.

2146710.jpg
Aloitetaan vaikka näillä joulukorteilla. 3d-kortteja oli laatikollinen. Joulukortteja,sekä kaikenlasia muita onnittelukortteja ja niitä ihmiset ostivat paljon. Tänään on viimeinen korttien lähetyspäivä ja tänään vasta minäkin korttini vien postiin!

2146703.jpg
Meidän piti olla kekseliäitä tuotteiden esile laittamisessa,että kaikki mahdollinen olisi esillä. Tässä syöttötuolit ovat saaneet tyynyjä. Tyynyrivistöä jatkui vielä vasemmalle puolelle.

2146706.jpg
Liinoja meillä taas oli monenlaisia;virkattuja,kirjailtuja,sekä paperilangasta tehtyjä.

2146704.jpg
Eikä poppanaliinojakaan sovi unohtaa,joita pienillä kangaspuilla on kudottu. Mitään valmista poppananauhaa ei ole,vaan kaikki kuteet ovat leikattu vanhoista pussilakanoista.

2146711.jpg
Kaulahuivejakin varmaan joka lähtöön. Tuossa oisko ollut suurinpiirtein puolet.

2146707.jpg
Tietysti meilläkin perinteisesti myös villasukkia ja ne nytkin tekivät hyvin kauppansa.

2146708.jpg
Pikkuleipiä monenlaisia oli ja limput ostettiin myös heti.

2146712.jpg
Lopuksi vielä kuvakulmaa kakkupöydästä. Leivonnaiset ovat aina sellaisia,jotka myyjäispöydästä ensin loppuu. Ruokaa ja kahvitarjottavaa tarvitaan aina.
Sitten mä vielä kanssanne jaan minun päiväni kohokohdan. Meillähän oli arpapöytä. Päävoittona se täälläkin vilahdellut torkkupeite ja sitten lukuisa joukko pienempiä lohdutuspalkintoja.  Taisin olla minä, joka myin niitä pääasiassa. Kyllä toisetkin jonkun verran. Meillä oli sellainen systeemi,että paperilapulle sai kirjoittaa nimensä haluamalleen arpanumeron kohdalle. Sitten minulla oli kirja,jossa oli tietylle numeroille voitot. Sitten aina kun oli nimi kirjoitettu,niin tadaa, minä katsoin kirjasta onko kyseiselle numerolle voittoa. Jotenkin minä aloin elää niin siinä arvontatunnelmassa mukana,että aina jos ei tullut voittoa,niin olin hyvin pahoillani ja aina kun vaikkapa pienikin voitto tuli,niin mä iloitsin. Sitten se päävoitto! Se osui eräälle naiselle. Hän on sellainen hyvin vaatimaton ja hiljainen. Hänessä on jotain säteilevää sisäistä kauneutta. Hänellä on puolisonsa kanssa vain yksi lapsi. Nyt jo aikuinen poika,jolla on joku vaikea lihasrappeuma sairaus. Minä en niin tarkkaa diagnoosia tiedä. Nyt tää poika on muuttanut omilleen. Tuon perheen äiti on häntä niin hoitanut ja omistanut elämänsä ainokaiselleen. Lujilla ollut hoitaessaan sairasta lastaan. Juuri hänelle se arpavoitto osui. Ette usko miten mä olin niin,niin onnekas saadessani   luovuttaa tuon pääpalkinnon hänelle. Mä koin niin,niin onnekkaaksi itseni! Hän oli aivan hämmästynyt ja otettu,kun sen yllättäen voitti ja minusta meillä molemmilla oli aivan kyyneleet silmissä. Oli se hieno hetki.