Kiva äitienpäivä on takanapäin ja siinä oli monta ihanaa hetkeä,vaikka en niin kovin kauaa lapsiani ja lapsenlapsiani nähnytkään. Ikimuistoisia hetkiä.

Ensinnäkin se kauempana asuva lapsenlapseni,mummin 5 vee tytöntyllerö,soitti ja hän lauloi mulle. Hän lauloi: " Hyvää äitienpäivää,hyvää äitienpäivää sinulle mummi,hyvää äitienpäivää sinulle mummi." Sitten toinen säkeistö oli omakeksimä ja se kuului näin: "Jeesus Sinunatkoon sinua mummi,Jeesus Siunatkoon sinua mummi,Jeesus Siunatkoon sinua mummi:" Aivan tuli kyynel silmäkulmaan. Äitinsä oli kysynyt,että onko  päiväkerhossa laulettu noin,niin ei ollut. Hän oli sanonut,että ajatteli,että Jeesus Siunais mummia. Lapsen uskossa on jotain niin äärettömän puhdasta ja vilpitöntä. Kyllä liikuttavaa!

 

Nämä eivät suinkaan ole lahjojani ,vaan nappasin ikkunakuvaa yhdestä kohtaa,kun veimme porukkamme syömään Härmän Kuntokeskukseen. Oltiin varattu pöydät etukäteen.  Neljä lastani perheineen olivat minun ja tuon vaarin kanssa, yksi puuttui, joka perheineen asuu 400km päässä. Surku kun ovat niin kaukana.

 

Tästä se mässääminen alkas:)  Tästä alkoi alkupalapöydät,sitten oli mahtavat pääruokapöydät ja jälkkäripöydät. Valitettavasti muista pöydistä en ottanut kuvaa,kun huomasin,että ihmisethän katsoo minua oudosti,kun ruokia kuvaan :D

 

Intsun alkupalat. Hmn.. terveellistä.. kun ei näytetä ,eikä kerrota kenellekään pääruokien ahmimisesta,eikä monenlaisten täytekakkujen "maistelusta" :)

 

Katsokaapas kuinka minä sain kukkasia. Olin just ajatellut,että pitää pihaan hakea salkoruusun,niin nyt sainkin sen. Toinen ihana ruusu löytää paikkansa ulkoa myöskin. Kuvasta ei niin saa käsitystä miten suuria nuo kukat ovat ja kauniita. Tuo iso hortensia on vasta puhkeamaisillaan kukkaan ja se pääsee nauttimaan kesästä terassille.

 

Sitten nää parhaat lahjani,aarteitani. Ylhäällä vasemmalla on aivan ihanan liikuttava kortti. Siihen on askarreltu reuneukset , tuollaiset karvamadot:):) Sitten pitkän varren päässä kukka ja alhaalla tietysti paloautotarra ! Tämän teki viisivuotias pojanpoikani! Oi kuinka olen onnellinen hänestäkin ,pienenstä poikaviikarista!  Sitten alhaalla vasemmalla on 11-vuotiaan isonveljensä mummille tekemä kukka. Hieno taideteos. Kiva kun vielä hän minulle askartelee. Seuraavana oikealle mentäessä on niinikään pojanpiokani tekemä kukkataideteos. Hän on vasta kaksi ja oli niin täpinöissään,kun mulle korttia antoi ja selosti miten hän on itse sitä värittänyt:) Sinisellä pohjalla vaaleanpunainen sydän on pojanpojaltani 9v. Hän sen niin ujona antoi. Ajatella,oli tehnyt mummille ihanan sydämen. Hänen kortin vieressä on kuopukseltani saama kukkakortti. Siinä on ihana runokin,joka kuuluu näin:

"En koskaan aarteita maailman,voi palkaksi sulle kantaa,

vaan sydänlämpöisen kiitoksen näin,äiti, sun lapsesi antaa." Oi kuinka ihana tämäkin.

Sitten vielä yksi kortti ja kirjakin. Sain Hanna Ekolan kauniin ja puhuttelevan kirjan: Kiitos elämän lahjasta. Tuon ihastuttavan sydänkortin,joka on lilalla pohjalla on tehnyt minulle 10-vuotias pojantyttäreni. Ja hän on korttiin valinnut itse ja kirjottanut kortin taakse yhden runon tuosta Ekolan kirjasta:

"Tänä aamuna ojennan tyhjät käteni ja pyydän:

Anna sormeni piirtää Sinun kättesi jälkiä.

Anna sydämeni sykkiä Sinun rakkautesi hedelmiä.

Anna lauluni soida Sinun armosi iloa.

Anna matkani suunnaksi Sinun iankaikkinen sanasi. Siunaa ajatukseni,ohjaa askeleeni."

Voi teitä minun rakkaani! Rakkaat lapseni,lapsenlapseni,miniäni,vävyni,mitä osaisin sanoa kiitokseksi! Olen teiltä kaikilta saanut kaikkea rakkautta,tukea,huomiota paljon enemmän kuin olen kyennyt itse teille antamaan. Olen tavattoman Onnekas,kun minulla on teidät,minun suuri perheeni tuota vaari-kultaa unohtamatta!