Viikonloppu meni kaiken kivan merkeissä kuin hujaus. Mökille ei ehtinyt,eikä näin ollen mustikkaankaan.

Ensinnäkin meillä oli vieraita ja sain näin kauniin kukkakimpun. Omasta puutarhasta olivat poimineet.

 

Sitten sain tuliaisiksi tämän soman T-setin. Sokerikko,kannu ja teetäkin. En ole vielä päättänyt,vienkö setin mökille,vai kenties huvimajaan vai alanko keittiössäni käyttämään kannua mehukannuna. Kiitos teille kaikesta ystävämme.

 

Paikkakunnallamme oli suuret Hengellisen musiikin Festifaalit ja joissakin tilaisuuksissa ehdin olla mukana. Tässä konsertoi laulu ja soitinyhtye Pasuunat Alajärveltä. Voi että oli upea konsertti. He olivat monet esittämistään laulusita sanoittaneet ja sovittaneet itse. Paljon uusia lauluja oli. Mä olisin voinut kuunnella vielä toisenkin heidän konsertin ja vieläkin lisää. Kertakaikkiaan oli hieno tilaisuus!

 

Sitten kävimme vielä kivinäyttelyssä,joka sekin oli upea. Siellä oli muutakin näytteillä,mutta tälläkertaa kivistä kerron jotain.

 

Tää on yksityisen ihmisen omistama paikka. Hän on ostanut tyhjillään olevan koulun ja asuu toisessa päässä koulua vaimonsa kanssa ja toisessa päässä on näyttelytilat. Tää mies kertoili kivistä. Tosi mielenkiintoista,kun kaikilla kivillä oli joku tarina.

 

Tämä mies kertoi elämänsä aikana asuneen kaikissa maanosissa ja ympäri maailmaa kerännyt kiviä. Hänellä oli huikeita tarinoita maailmalta miten joku arvokas kivi oli hänelle päätynyt.

 

Erilaisia simpukoita oli myös paljon ja niistä tehtyjä esineitä. katsokaa miten hieno tuo rakastunut lintupari tai toi puudeli!

 

Meripihkakoruja. Siellä oli myynnissä monia,monia erilaisia kivikoruja. Minäkin ostin yhden sydänkorun sieltä. Se on ametistiä ja siinä on kaksi sydäntä sisäkkäin. Tykkäsin siitä. Olisin tykännyt monista muistakin,mutta monilla on niin korkea hinta.

 

Tuon näyttelyn jälkeen ajelimme Lappajärvelle kesäteatteria katsomaan. Mä yleensä tykkään käydä teatterissa. Äitini on joskus tosi kauan sitten näytellyt Satakunnan Kansallisteatterissa ja kertonut sieltä tapahtumia,joten siitä mun kiinnostus. Esityksen nimi oli"Kaiken takana on nainen": Roolisuoritukset olivat huikean hyviä suorituksia. Esityksessä heillä oli kauniita vaatteita. Mutta itse näytelmään mä olin pettynyt. Se oli niin yliampuvaa ja turhanpäiväistä hömppää ja ihmettelin mitä minäkin siellä katsomossa istun. Ei ollut mun paikka.

 

Taas yhden lapsen sukat olen tikutellut. Tein nää vikolla viittä vaille valmiiksi yhdessä pesisottelussa ja loput eilen automatkoilla. Kotona vain päättelin langanpäät. Näihin olen koristeeksi tehnyt säännöllisin välein nurjan kerroksen. Ihan kivasti se sopi,vaikka kuvassa ei juurikaan näy. Lankana Maija.

 

Mieheni kuvaili yhtenä iltana kaunista auringonlaskua. Huomatkaa,hänkin on alkanut kuvata "blogikuvia" :) Ensin taivas oli auringon laskiessa tälläinen oranssi.

 

Hetken kuluttua näin kauniin punaisen ja lilan sävyinen.

Mukavaa heinäkuun viimeistä viikkoa! Nautitaan kesästä!