Kiitos kaikille kommenteista ja siitäkin,kun jaksoitte matkakertomustani lukea! Näin on pyörähtänyt lokakuun viimeinen viikko käyntiin. Täälläpäin jo talvea enteilevissä merkeissä. Vähän on lunta maassa ja ei mittari oikein lämpöasteita ainakaan vielä aamulla näyttänyt.

 

Ystäväni pyysi minua neulomaan hänelle liinaa muistuttavan harvan suoran pötkön. No,minä tein ja kuvasin sen tuossa meidän pöydällä ikäänkuin liinana ja en yhtään ymmärtänyt mikä siitä tulee,kun kuulema jokin koriste. Lauantai-illalla sitten olin hänen luonaan kylässä ja hän alkoi asetella tuota olohuoneen ruokapöydän keskelle, jossa oli tummanpunainen iso liina , niin sen päälle hän alkoi koristetta muotoilla. Rullasi reunoista,laittoi led-valot sisälle ja päälle tuli koristeeksi enkeleitä. Siitä tulikin uskomattoman hieno ja mua vieläkin harmittaa,kun en muistanut sitä valmiina koristeena kuvata. Siinä nimittäin olisi ollut ideaa! Tuohon meni sitä hopeakimalteista paperinarua kolme vyyhtiä ja neuloin 9-numeron puikoilla.

 

Tein tälle ystävälleni vielä eri kokoisia rosee-kukkasia koristeeksi.

 

Vanhimmalla tyttärelläni on kotonaan tämmösiä kauniita ovikoristeita. Minusta nää on viehättäviä ja tälläisiä pystyis itsekin tehdä. Hän on ostanut näitä jostain messuilta. Minulla tietysti tuossa lukisi lastenhuoneen sijaan,mummi & vaari :)

 

Tässä vielä tämmönenkin,joka kertoo missä se mummin yksi prinsessoista asustaa. Kun ulkomailta palattuamme olimme heillä pari päivää,niin kyllä sitten oli vaikea lähteä pois,kun lapset jäivät meidän lähtöä suremaan. Aivan väkisin pyrkii itselläkin tippa silmäkulmaan,kun 2-vuotiaskin itki sydäntä särkevästi "haluaa mummin kotiin"! Sitten 5-vuotias prinsessa,joka on fanittanut minua aina aivan valtavasti,niin äitinsä kertoi myöhemmin hänestä. Oli illalla mennyt nukkumaan ja siihen sänkyyn missä me vaarin kanssa heillä yövyimme. Äitinsä oli mennyt pötköttämään hänen viereensä ja itsekseen ihmetellyt mitä tyttö pyörii siinä sängyssä. Kysynyt sitten mitä hän noin pyörii. Lapsi oli sanonut,että hän nuuskuttaa petiä,jos siitä tulisi vielä mummin tuoksu. Aamulla päiväkotiin lähdettäessä äitinsä oli pukenut hänelle villatakin,jonka tein ja tuliaisiksi vein. Lapsi oli ilahtunut ja sanonut,että kun hänellä on se takki,niin mummi on niinkuin lähempänä. Eikö liikuttavaa. Kauheeta,kun asuvat niin kaukana! Onneksi minulla on tässä lähempänä toisia mussukoitani ja heitä kaikkia minulla on ollut ilo viimeviikollakin tavata.