lauantai, 18. tammikuu 2020

Lappusia

Tekee mieli päivittää,vaikka eipä tässä elossa ja olossa muutosta ole paljoakaan tapahtunut. Kai kipu on pikkiriikkisen vähentynyt,ainakin toisina hetkinä. Sen lisäksi,että oikea käsi on niinkuin poissa pelistä,niin kipu vaikuttaa,että ei toisellakaan kädellä paljoa tehdä. En pärjäisi yksin. Onnekseni mulla on niin ihana mies. Hän pitää vapaata ja hoitaa mua. En pysty itse pukeutua,en käydä yksin suihkussa. Vessassa käynnistäkään en selviydy yksin. En saa itse pistettyä insuliinia. Ruuan laitosta puhumattakaan.

On näköjään hankala tätäkin naputella yhdellä kädellä ja juuri sen vuoksi en ole blogeissa paljoakaan kommentoinut,vaikka lukemassa teidän blogeja olen käynyt.

 

J%C3%A4m%C3%A4lapuat.jpg

Nämä patalaput olen virkkaillut jämistä jonkun ystävän joulupukin pussiin.

 

J%C3%A4m%C3%A4%20toiselta%20puolen.jpg

Tässä laput toiselta puolen. Kaikki näissä käyttämäni jämälangat jäi viimeisimmästä tekemästäni kanavatyötaulusta. Taulu on jo kehyksissä ja seinälläkin,mutta en saa sitä nyt kuvatuksi. Täytyy jossain vaiheessa pyytää,että mieheni kuvaisi sen,niin saan sen esiteltyä täällä.

Maanantaina on heti aamulla olkapään vuoksi viipalekuvaus Seinäjoella sairaalassa. Tiistaina aamulla puolestaan ortopedi katsoo kuvat ja päättää mitä minun kanssa tehdään. Voiko jo leikata ja tarviiko leikata ja saadaanko kättä kuntoon. Mikä on ennuste. Mua jännittää ja pelottaa kovasti. Sinä päivänä kun mua kuljetettiin ambulanssilla ja olin sen päivän sairaalassa ,niin olin käsittämättömän kipee ja sanoin kymmeniä kertoja ellei satoja ,Jeesus auta. En hävennyt,enkä välittänyt vaikka mikä hoitaja ja lääkäri kuuli. Eikä minulla nytkään taida muuta turvaa olla,kuin Jeesus auta.

Kiittäen . Intsu

perjantai, 10. tammikuu 2020

Valtaisa tuska

 

helmikoristeinen.jpg

Voi,ystävät,kiitos kaikesta tsemppauksista ja paranemistoivotuksista ja kehottelusta lepoon. Kunpa pystyis edes levätä ja jaksais edes olla. En ole ikinä ollut niin kipee kuin nyt. Toissapäivänä kipu oli niin hurja,että mut vietiin ambulanssilla sairaalaan. Monenlaista kipulääkettä antoivat ja piikkiä ja sitten vahvempien lääkkeitten turvin kotiin. Olkaluu on niin mäsänä,niin murentunut,että ei voi edes leikata. Viikon päästä on viipalekuvaus ja jatkohoitoa katsotaan sitten.

T.Intsu

maanantai, 6. tammikuu 2020

Tosi huonosti alkanut vuosi

Vaikeudet ei näy hellittävän. Surun lsäksi on tässä monenlaista muutakin  murhetta ja vastusta. Viimeisimpänä tuli tää,että olen ulkona kaatunut pahasti. Nää kelit ovat tämän tästä liukkaita. Vaikka kuinka olen muka yrittänyt varoa,niin vain yhtäkkiä jalat luisti alta ja mä koko painollani olkapää edellä lensin asfalttiin.Otti todella todella lujaa kipeetä ja mä aivan huusin. Nyt on käsi niin kipee, että en meinaa jaksaa olla.Mä luulen,että luuvikaa ei ole,mutta hauiksen kohdasta aiva sietämätön kipu. kättä ei voi liikauttaakkaan ja se on oikea käsi. Hiljattain otin burana 600mg,että saan kirjoitettua ja kerään voimia lääkäriin lähtöön. Kuinka ihmeessä meinaan kestää tutkimukset.

Voin laittaa tähän jonkun aikaa sitten valmistuneen käsityön.

 

nallepipo.jpg

Joku pieni löysi joulupukinpussista tämmösen pipon. Malli löytyi jostakin netistä. Mallissa oli tupsu langasta,mutta mä halusin turkistupsun laittaa.

 

Niilas%20leikkii.jpg

Siinä hän tapaninpäivänä leikkii meidän keittiön lattialla.

Tosi hankala ja aikaa vievää naputella tekstiä vasemmalla kädelllä

Nyt menen lepäämään. Käsitöitä ei nyt yhtään pysty tehdä. Onneksi lukea voi,jos kivuilta jaksaa.

Terkuin. Intsu 

JK. Sairaalasta tulin juuri kotiin. Käsi on kuvattu.Olkapäässä paha ja suuri murtuma  ja vielä olkakuopassa hiusmurtumia.

Lähiaikoina tehdään suuri ja haasteellinen leikkaus,eikä kuntoonsaaminen ole varmaa. Kevät menee toipuessa ja käsityöt voi olla taakse jäänyttä elämää.

keskiviikko, 1. tammikuu 2020

Uusi vuosi 2020 alussa

Näin on uusi vuosikymmen pyörähtänyt käyntiin. Tosin minä tapani mukaan nukuin vuodenvaihteen yli:) Ja vaikka suru on yhä kipeänä,niin elämän täytyy meillä muilla jatkua ja yrittämme päivästä toiseen eteenpäin.

 

kattaus.jpg

Joulukuu olikin yhtä myllerrystä. Siinä käytiin läpi varmaan kakki mahdolliset tunteiden myllerrykset.

Joulukuulla oli yo-juhlat,sitten meidän nuoren vainajan saatto ja hautajaiset.Oli vanhemman tyttäremme synttäripäivä. Mä aikoinaan hänen kanssaan kotiuduin synnäriltä isänsä ja isonveljen hakemana jouluaattona. Sitten pojista nuorimman synttärit uuden vuoden aattona. Yhden ystävämme 60v-juhlat oli. Oli joulu ja uusi vuosi. Suruun osanottajia kävi lähestulkoon joka päivä. Muutenkin ystäviä.

 

emmuskan%20k%C3%A4sin.jpg

Tämä on saamistani joululahjoista parhain ja ihanin. Tämän koiran on pieni 8v prinsessani tehnyt omin käsin. Tämä koira on kyllä nyt oikea aarre. Hän oli halunnut tehdä sen minulle lohduksi,että ei olisi niin ikävä edesmennyttä Sindi koiraa. Hän on hyvin taiteellinen ja taitava tyttö kaikissa käden töissään.

 

Saran%20matto.jpg

Tämän pikkumaton tein tuolle meidän ylioppilastytölle. Hän tätä pyysi yo-lahjaksi ja oli suunnitellut itse minkä värisen ja toi mulle kuteet Lankavasta. Tottahan mummi mielellään teki. Ehdin tehdä tämän juuri valmiiksi ennen surua. Ei tästä muuten olisi mitään tullutkaan. Hän oli tästä kovin innoissaan ja sanoi,että sittenkun muuttaa omilleen,niin tää on hänen tulevan kotinsa vessan matto.

Sitten vielä muutama kuva ilotulituksesta,joita paukuteltiin nuorimman poikamme synttäreillä.

 

t%C3%A4hk%C3%A4valo.jpg

Punasuihku.jpg

ilotulitusta.jpg

v%C3%A4ritulitus.jpg

Oikein mukavaa ja ihanien iloisten hetkien ja tapahtumien täyttämää uutta vuotta! Kiittäen! Intsu

sunnuntai, 22. joulukuu 2019

Joulutervehdys

 

Joulutalo.jpg

Tulin tänne laittamaan joulun toivotuksia. Meillä ei nyt kummonenkaan joulusta tule. Kuten arvaattekin,niin suuri suru on kaiken aikaa mielessä. Lauri ei ikinä unohdu,eikä tarvitsekaan. Laurilla on aina oma paikkansa sydämessäni,eikä kukaan muu voi sitä korvata.

Tään valotaulun ostin syksyisiltä kässämessuilta.

 

villaenkeli.jpg

Joulukoristeita on vaan vähän laitettu esille kaapin kätköistä

 

enkelihylly.jpg

Lankakynttil%C3%A4.jpg

Enkeleitä meillä on joka puolella.

 

kynttil%C3%B6it%C3%A4.jpg

Ja kynttilöitäkin. Tänävuonna en halunnut joulukuustakaan,vaikka se on mulle aina ollut joulun koristeista tärkein. Yhtäkkiä sillä kuusellakaan ei enää ollut mitään arvoa,ei jaksa niitä koristuksia.

Eilen suurella voimia vaativalla ponnistuksella imuroin ja pesin lattiat. Tänään leivoin pipareita. Muut syömiset on kaupasta.

Vaikka suru kulkee varmaan aina mukana,niin uuden vuoden jälkeen palaan tänne käsitöineni ja yritän niin normi arkea kuin se suinkin on mahdollista.

 

seimi.jpg

Kiitos teille kaikesta,suuri blogiperheeni. Kiitos kuluneesta vuodesta ja kiitos osanotosta suruumme. Kiitos kaikille,jotka niin monin tavoin olette tukeneet meitä tämän murheen keskellä. Kiitos esirukouksistakin. Koen,että ne ovat meitä kannatelleet.

"Ei ole lohdutuksen sanaa, joka auttaisi tässä surussa. 

On vain syvä hiljasuus,jossa huudan sinua lohdutuksen Jumala.

Ei ole vastausta tässä kysymysten tulvassa.joka kertoisi miksi.

On vain sinun tahtosi,jonka ymmärrämme vasta luonasi Taivaassa.

Samaan aikaan huudon ja kysymyksien perään 

saan kuitenkin vastauksen,ettet jätä ketään yksin.

Kannat silloin,kun jalkamme pettävät.Ja ennenkaikkea rakastat ,

rakastat särkynyttä ja lohdutonta vielä enemmän kuin ennen.

Etkä hylkää,vaan viet perille."   

                                         (Anne Soukkalahti)

Teille ihan jokaiselle Rauhaisaa Joulua ja Siunattua Uutta Vuotta 2020!

Intsu