T.INTSU

Kukkasia meillä on paljon,niin ulkona kuin sisälläkin Nautin niin katsella niitä Niistä on lohdutsta toivoa,jopa korteissakin olevista kukista. Mä tietysti olen sairastellut ja kipuillut mun entisiä sairauksia ja tään kuun alussa olin silmäleikkauksessa. Lääkärin mukaan sujui hyvin ja onnistuneesti. Parin viikon päästä on jälkitarkastus,joten sitten näkee onko hyvin parantunut ja mikä on tilanne.

Olen tässä virkkaillut pydälle oranssia liina Esiton virkkuauslangasta. Oranssi on minulle outo värivalinta,mutta kokeeksi nyt näin. Piti vaihtaa toisillekin pikkupöydille liinoja ja kukkasia,joissa ois edes vähän oranssia. Mukava on ollut virkkailla,kun miltei joka ilta katsottu tv.stä ruutu plussasta pesisotteluja. Ennen olimme paikan päällä,mutta enää en pysty lähteä,niin sitten kotisohvlla puolisoni kanssa yhdessä.

Saapi nähdä mitä syysiltoihin keksitään,kun pesikset loppuu. Kylässä me ei juurikaan käydä. Useimmiten on portaita . On vaikea mennä tai mä olen liian kipee ja väsynyt. Meillä kyllä käy vieraita ja tykkään.

Kiitos taas teille jokaiselle ja mukavaa kesän jatkoa.T. Intsu

Kaksi paria villasukkia. Ovat luonnossa paremman näköiset. Ovat vähän huonosti kuvattukin,enkä yhtään ollut niitä vielä höyryttänyt,vaikka silitysrautakin oli tuossa esillä. Päivällä silitin kymmenkunta meheni kauluspaitaa. niitä oli niin kerääntnyt ja pikkuisen tuottaa tuskaa tuolla vammautuneella kädellä rautaa heilutella. Olin niin iloinen,kun urakkani oli valmis.Sitten vähän särkylääkettä ja petiin ja pitkään nukuin päikkärietä kuin possu.

Pihamaalta on kuvia otettuna.

Nämä ja monia,monia kukkijoita on.  On jotkut jo kukkineet ja lisääkin on tulossa. Aivan jokainen lajike ei muutenkaan osunut kuvaan tälläkertaa.

Lankavassa käisityöklubissa olen ollut ja hauskaa oli tietysti naisten kanssa kuulumisia vaihtaen ja langoista ja malleista meillä riitti juttua.

Minulta reipas viikko sitten leikattiin kaihi oikeasta silmästä,mutta hyvin meni ja niin kovasti mä sitä jännitin. Ihan turhaa. Nyt on tippojen laitot ja kaikkinainen toipuminen. Mulla on muutamia juttuja,joissa joudun nyt olla erityisen varovainen. Esim vessassa käynti. Punnertaa ei saisi,vaan kun ei jalat oikein kanna,niin mä joudun mieheni  tuella saada itseni  seinällä olevaa tankoa vasten. sitten,kun olen asioinut,niin mun pitää punnertaa itseni ylös taas tankoa vasten. Mies nostaa pöksyni ja laittaa pyörätuolin alleni. Tämä on kova urakka meille molemmille ja kun se on monta kertaa päivässä. Nukkumisen kanssa on oma juttunsa kun leikatun silmän päälle joutuu laittamaan jonkun maskin,kun nukun uniapnekoneessa,ettei se puhalla silmiin.

Tämä on minun uusin apuväline. Vähän vasta olen käyttänyt. Tää on sähköinen pyörätuoli. Kyllä sillä täällä sisälläkin voi ajella kunhan varoo nurkat ja ovipielet. Ohjaajani sanoi,että älä aja niin kovaa,että mulla meinaa olla liikaakin vauhtia. No niin hän se poliisisetäkin sanoi!! Pihalla tämä on mainio hyvä ajella tuolla missä vaan. Ystäväni luona tuolla jo  kävin ja voi kun oli kiva. Minä voin mennä Kauhavallekin lankakauppaan. siellä kun käy,niin tulee yhteensä 30km js yhdellä latauksella pääsee 40 km. Tämä kaikki että pääsen ulkona yksinkin menemään,niin piristää jo ajatuksenakin:)

Sittenpä mulla on muutamia kivoja valokuvia,jota nyt aioin täällä näyttää.

Eikös ihana kuvasikermä.iloinen veitikka. Niin söpö,suloinen. Niin ja ajatelkaa tää söpöys on minun mieheni.Tosin aikaa on kulunut tuosta hetkestä muutamia kymmeniä vuosia,mutta veitikka hän on yhä Kepposiakin keksivä ja mä näen sen tietyn tutun ja rakkaan pilkkeen silmäkulmassa

KIITOS JA OIKEIN HYVÄÄ KESSÄÄ T.INTSU

Pääsiäinen sujui meillä hyvin rauhallisesti. Omasta porukasta kaksi perhettä oli sairaana ja meidän alueelta ne pienet trullit ovat kasvaneet aikuisiksi,eikä enää käy.Muutamat pienet vain omista.

Oltiin toki karkkeja varattu. Hyvin tuntui maistuvan pienille ja meille isommillekin.

Voi,eivätkös he ole suloisia. Vanhin ei pukeutunut mitenkään erikoisesti. Hän pääasiassa hoivasi ja huolehti pienimmistään.

Ai niin ,käväisihän pyhien aikana veljeni vaimonsa kanssa ja sain näin kauniin kukkakimpun.

Minä olen taas innoissani käsitöistä ja pää täynnä suunnitelmia. Kauan mulla sitä lamavaihetta kestikin. Nyt ei ole enää aivan niin väsy ja tuntuu kivalta värkätä yhtäja toista.

Sain jouluna pukilta tämmöisiä timanttihelmipakkauksia,joista saa tehdä kortteja. Tuo saa odottaa lähemmäs joulua. Ehkä syksyllä otan nuo käsittelyyn. Sain siinä samalla toisenkin pakkauksen ja se on paremminkin semmonen juhla-aiheinen. Siitä jo aikaisemmin olen tehnyt sellaisen,josta tuli täytekakku,mutta enhän mä muistanut kuvata sitä.

No nyt on tullut "timanteista" tehtyä tämmösen kortin,jossa on paketti. Se sujahtaa onnittelukortiksi,jonkun synttärijuhlijan lahjan sekaan. Mulla on tään tapaisia joitain keskeneräisiäkin. Aikaa myöten ne sitten saattavat täälläkin vilahdella.

Tässä taannoin,kun miehelläni oli synttärit,niin hänellä lahjan joukossa oli tuo pingviinikortti. Minä en ole tuota tehnyt,mutta tykkään,että  tuopa vasta soma onkin.

Kiitos taas kaikille,jotka olette jaksaneet täällä käydä. Erityiskiitos kommenteista. Hyvää kevättä ja hyvää mieltä ihan jokaiselle. T.Intsu

Kevättä ja kesää odottelen.

               Kolmeen viikkoon ei ollut kutimet kädessäkään,mutta sitä ennen ehdin saada pikkupojan sukat valmiiksi. Mitkä lie koirasukat nämä on. Ainakin tuntui tykkäävän.

Siinä odotellaan kakunkynttilöiden puhallusta. viisi kynttilää tulee kakkuun.

Kiitos ja oikein mukavia,aurinkoisia päiviä ja Hyvää Pääsiäistä.!

T:Intsu

Itselleni neuloin sukat käyttäen vähän jämälankoja. Mä tartten koko ajan villasukkia,kun en jalkojen suuren turvotuksen vuoksi enää voi käyttäää kenkiä,niin pitää sukissa olla hiukan vaihtelua,ei aina samoja.

Sitten taas traktoripipo mitä tuolla on jo edellä monia tullut tehtyä. Tuntuu olevan suosittu malli.

Eipä muutakuin,reippain mielin kevättä kohti.

Meillä on kovasti ollut juhlia ja niitä on edessäpäin. Viimeksi,kun kirjoitin lähdimme poikamme 40v juhlaan. Sanon häntä vauvapojaksi,kun on meidän pojista nuorin. Kiva oli olla heillä,oi,oi mitä herkkuja naposteltiin.

Lopuksi raketit poksautettiin taivaan tuuliin. Minä ikkunasta katselin heidän yhden ystävänsä kanssa ja koirakin oli.  Onneksi koiruunen ei pelännyt yhtään,enkä minäkään,kun sai olla sisällä:)

Täytyy sanoa,että oli kyllä mahtava ilotulitus. Nyt kun oli tuo tärkeä synttäripäivä,niin siihen oli oikein satsattu. Kuvia ei tullut otettua,kun ei sitä loistoa kuviin saa.

Tuon jälkeen oli yhden lapsenlapsen synttärit. Hän täytti 22v. Onnea! Sinne me ei päästy,kun olin niin kipee. Muuten vaan muistettiin.

Ja edelleen juhlat vaan jatkui. Jollakin meillä asuvalla Herralla oli 70v juhlat. Me emme varsinaisesti juhlia pitäneet,mutta silti ystävät olivat keksineet kaikenlaista. Yhden ystäväpariskunnan luo meidät oli kutsuttu syömään. Siinä talossa emäntä on taitava kokki ja aah miten hyvältä maistui. Meille yllärinä siellä oli yksi pariskunta,jotka ovat meidänkin ystäviä ja olosuhteista johtuen ei olla vuosiin tavattu. Kyllä oli ihana ylläri ja meillä tosi kivaa. Kiitos kaikki ystävämme.

Meillä on taas pöydät täynnä kukkasia.

Tässäpä muutamia.

Tämäkin kaunis ihana kukkanen,onko tää Lootus vai orkidea. Mä vain en osaa kovin hyvin kuvata.

Sitten vielä tämä kukka. Se on lego. Pikkuriikkisistä osista tehty. En mä varmaan tätäkään olisi yksin saanut aikaiseksi,mutta mulla on nuo pimut,isompi ja pienempi mua auttamassa.

Mullao on kirjoja paljon.paljon joita olen saanut tässä joulun tienoilla ja sen jälkeenkin. Varmaan hiukan vajaa 20 mielenkiintoista kirjaa. Lukemista on!!

Ristikkoja tykkään täytellä,jos se pikkuisen auttais muistia ja aivojen vireyteen. Joulupukltai tuon ristikkokirjankin  sain ja värityskirjankin,semmosen aivan ihanan. Mulla on niin paljon kaikkee tekemistä.

Lapset veivät juhlan kunniaksi syömään Härmän kuntokeskukseen. Tässä on meidän perhepotrettia. Ajatella,ensin oltiin mieheni kanssa vain kahdestaan. Ja nyt ihmettelemme mistä nää kaikki ovat tulleet !!!! Ja vielä kuvasta puuttuu 6 perheenjäsentä,jotka eivät päässeet mukaan. Oi että minä olen onnellinen ja ylpeäkin tästä suuresta perhekunnastani.

Kiitoksin:Intsu

Nyt ensin pari joulupukkikuvaa tyttäremme luota,jossa mekin olimme aattoiltaa viettämässä. no,tottahan sinne pukkikin tuli runsaine lahjoineen.

Kuvassa ei näy,mutta lahjoja oli monta säkkiä.

Tottahan pukin sylissäkin piipahdettiin ja pukille myös laulettiin. Tuo lapsista vanhin ei meinaa enää uskoa,että joulupukki on olemassa. Sanoin,että kyllä jouluna vähän kannattaisi uskoa ja niin vain,kun pukki tuli,niin epäilykset haihtui ja hän eli täysillä joulun satua.

Meillä on tänäänkin juhlapäivä. Meidän pojista nuorin täyttää 40v. Ajatella,meidän vauvapoika lähtee kulkemaan kohti 50!! Sanoin heti aamulla,että nyt on se päivä ja muistelin miten kipeä olin. Niin,niin kova synnytys. Lasktettu aika ois ollut tammikuussa,mutta mun verenpaineen takia synnytys käynnistettiin ja voi kuinka ihminen voi olla kipee. Mutta palkintona oli terve,pitkästi yli nelikiloinen,tumma,isänsä näköinen poikavauva. Hän pitkään luuli,että maailmassa on ilotulitus,kun hänellä on synttärit. Heille mekin tässä illan mittaan raketteja ampumaan ja ilotulitusta katselemaan. Ne ammutaan aikalailla aikaisin,kun porukassa on pienempiä ja nukkumaan pitäis päästä,niin pikkulasten kuin mumminkin.

Synttärilahjaksi virkkasin hänelle torkkupeiton. Kyllä jämälangat sai kyytiä!

No niin,iloisin mielin kohti vuotta 2023!

T.Intsu

Vielä nippa nappa sain joulupukin matkaan tään toisenkin traktorimyssykän. Se edellinen myytiin myyjäisissä.

Olen saanut lahjaksi ihania ja kauniita joulukukkia.

Aivan ihania amarylliksiä,joulutähtiä ym.

Liinoissakin vilahtelee joulupukkeja.

Me käymme joulun viettohon taas kuusin kynttilöin..Puun vihreet oksat  kiedomme hopein kultavöin. vaan muistammeko lapsen sen,mi Taivaisen tuo kirkkauden?

Oi ystävät,jos myöskin me,kuin tietäjämme nuo,veisimme kullan mirhamin tuon rakkkaan lapsen luo. Niin meille joulu maallinen,ois alku joulun Taivaisen.

Ihanaa joulunaikaa ihan jokaiselle erikseen ja henkilökohtaisesti. Kiittäen.T.Intsu

Vähäsen olen leiponut.

Ensin tein tämmösen kettukarkkipiiraan. En jaksa kirjoitella ohjetta,mutta kyllä se löytyy,kun googlaa Kinuskikissan blogia tai hellapoliisin ja voi löytyä muistakin.

 Sitten tein tavallisen suklaapiirakan ja mieheni kanssa sitä vähän yhdessä koristeltiin.

Lopuksi vielä punaisista viinirypäleistä tään piirakan,joka epäonnistui. Syynä lähinnä se,että vuoka oli liian pieni. Mutta nykyään meidän huushollissa on tuo tonenkin kokki,enkä löytänyt mun lasisia piirasvuokia,eikä apukokki muistanut yhtään mihin ne oli laittanut. Lisäksi tuossa on välissä vaniljakastiketta ja punaisia viinimarjoja. Tuo syödään itse. Ei tuota julkee vieraille tarjota. Ulkonäöstä huolimatta se maistui tosi hyvältä. Iltakahvin kanssa jo siitä palat syötiin. Mä olen muutenkin tullut tälläiseksi etten osaa enää leipoa.

Kiittäen Intsu