Lämpimät kiitokset halausten kera teille ihanat blogisiskot,jotka onnittelitte vauvauutisesta! Tai eihän se meille enää niin uutinen,kun on tiedetty jo kauan aikaa,mutta tosi ihana asia.

 

Olen neulonut lapasia ja taitaa tänne vielä muutamat tulla,kun minulta on niitä tilattu. Nää on samaa mallia,kuin taannoin täällä vilahdelleet punaisen/ruskean sävyiset. Tässä lankana kirjava Viking Sportragg ja valkoinen lanka seiskaveikkaa.

 

Tässä toiset lapaset. Nämä ovat paksua lankaa , mutta vyöte oli kadonnut,joten en muista mikä lanka tää mahtoi olla. Näissä on kämmenen päällä pientä palmikkoa,mutta eipä se oikein näin kirjavassa näy.

 

Viimelauantaina oltiin taas Kauhavalla neuletapaamisessa. Olenhan aina sanonut,että joka kerta siellä on kaikkee kivaa uutta. Eräs ystävä oli ollut matkoilla ja esitteli meille muutamia kivoja , löytämiään käsityöaiheisia tuliaisia. Katsokaapas miten hauska laukku. No sanottakoon,että en kysynyt lupaa julkaista tää kuva,joten anteeksi ystäväni,mutta houkutus oli liian suuri. Jotenkin tää on niin hurmaava kassi!

 

Eräs muu neuleystävä oli tuonut mukanaan virkkaamiaan nukkeja. Eikö ihanuuksia nämäkin. Näitten julkaisuun sentään luvan kysyin.

 

Olen ostanut tuon mukavan sukkakirjan ja siinä onkin kivoja malleja. Eilisen päivän vietin hyvin laiskasti ja sain loppuun sitten luettua tuon kirjan. Kim Erwards: Muisto tyttärestäni. Paksu pokkari,lähes 500 sivua pientä tekstiä. Enhän mä toki eilen tätä kokonaan lukenut,varmaa jostain puolesta välistä loppuun. Tään kirjan tarina alkaa siitä,kun myrskyisenä yönä lääkäri auttaa vaimoaan synnytyksessä. Syntyy kaksoset,tyttö ja poika. Poika on terve,mutta tytöllä on down syndrooma. Lääkäri-isä haluaa säästää vaimonsa murheelta ja antaa lapsen pois ja valehtelee vaimolleen,että lapsi kuoli. Tämän alun ympärille sitten monen ihmisen elämänkohtalot kietoutuu. Sitten sitä olikin vaan ikäänkuin pakko lukea ja lukea,että mihin tää kaikki päätyy.

No niin aloitetaan nyt iloisella mielellä uutta kuukautta ja viikkoa!