Just miehni kanssa syötiin. Hän taas sen ruuan teki,mä vain kuorin perunat. Uunissa paistettua lihaa ja muussia söimme. Lisukkeina juustoa ja tomaattia. Hyvin yksinkertaista siis,mutta oli hyvää. Ja saadaan olla niin kiitollisia,kun on ruokaa.
Yhtenä päivänä näin jossain pienen pieniä pipoja.
Nämä ovat mun versio niistä. Ei niissä ollut tupsuja,eikä häntää tms.
Laitoin kananmunat sisälle.
Mun tarkoituksena on sitten pääsiäisenä laittaa pipon sisään suklaamunat ja antaa lapsille,kun kuitenkin tulevat mummia virpomaan. Laskin,että mun pitää tehdä vielä 4 lisää,niin sitten on tälle omalle pikkuporukalle. Aikuisille lapsenlapsilleni en enää viitsi näpertää. Suklaata kyllä voin tarjota,jos paikalle sattuu.
Sitten esittelen tätä mun suurta ilonaihetta. Minun "uusi" auto . Olen tästä niin iloinen. Tervajoelta se ystävien kanssa haettiin ja sinne meni vaihdossa minun Avensis. Olin tykännyt kovasti minun Avensiksesta,sitä oli kiva ajella. Vaan autoa en ole pystynyt ajaa yli kahteen vuotaan. En sen jälkeen,kun käsi vammautiui.
Nyt oli ollut niin,niin suuria vaikeuksia päästä henkilöautoon istumaankaan. Pyörätuolista jotenkin nousen miehen avustamana ensin seisomaan ja siitä takaperin yritän päästä penkille ja päätä pitää varoa etten pukkaa sitä auton yläreunaan. Sitten kun huokaillen istun penkillä,niin mieheni nostaa mun jalat autoon. Ensin toisen jalan ja sitten toisen. Samankaltainen seremonia autosta pois tullesta. Se oli niin kamalaa ja raskasta meille molemmille. Kyllähän mä olen auton viereen kaatunutkin. No nyt meillä on inva-auto mihin mä pääsen helposti. Mieheni työntää mut tuohon lavan päälle ja painaa napista,niin hissi nostaa mut autoon. Turvavyöt kiinni ja menoksi. Voi että,on kiva lähteä mihin vaan,kun noin helposti pääsee.
Tää kuva on auton peräosasta. Kuvassa näyttää ahtaalta,mutta ei ole. Mä istun noitten penkkien välissä pyörätuolissa ihan väljästi.
Auto on 9-paikkainen ja minusta tosi komeakin.
Kommentit