Pari viikkoa sitten sairastamastani koronasta,tuntuu etten millään pääse siitä eroon ja toivu. Yhä on yskää suuri väsymys ja pääkin niin kipee. Hengitys vinkui. No,mullahan on se astmakin. Viimein porukan painostuksesta johtuen menin lauantaina tk.n päivystävälle. Mä sain heti spiran kautta hengitettävvää lääkettä ja se jo auttoi hengitystä kulkemaan. Sitten mä sain uuden astmapiipunkin ja se

auttaa myös.

 

Tätä mä nyt hönkäilen kaiken maailman lääkkeitten lisäksi. Lääkäri kehotti manantaina tulemaan keuhkokuviin ja muihin kokeisiin. Mut haettiin aamulla paaritaksilla. Sekin oli kokemus. Siksi  tollai,kun en mä pysty seistä niin kauaa,että kuvat olisi otettu,enkä pääse kuinkaan sänkyyn ja sängystä pois,eikä siellä ollut nostolaitetta. Siinä paarilla mun keuhkokuvat otettiin.Oli kivaa,kun mua kuskasi seurakunnasta tuttu mies.

Lääkäri katseli kuvia ja muita kokeiden tuloksia. Tuumi sitten,että tästä tulee lähete sairaalaan,koska mulla on hiukan koholla joku veriarvo,joka kertoo laskimotukokseta eli veritulpasta.

 

Heti ranneke käteen. Voi,siellä paljon lisää verikokeita. Mä taas makasin sillä kauhealla,kapealla kerniliinapedillä Se sänky oli tosi epämukava ja mulle laitettiin laidatkin,,jos satun nukahtamaan etten putoa. Mä makasin siinä monen monta tuntia,itseasiassa koko päivän ja mulla oli pääkin tosi kipee ja murhedin sitä,että jos minulta lakimotukos löytyy,niin joudun jäämään sairaalaan 10 päivän liotushoitoon. Näin koneelta,että mun verenpaine huitoi 245/120!!! Ei mulla ikinä ole ollut noin kovia lukemia. Lääkäri tuli ja tutki mun. Tutki joka paikan ja neuvotteli collegojen kanssa mitä  tehdään. Tulivat siihen tulokseen,että ei ole laskimotukosta ja pääsin kotiin. Sanoivat,että tuo arvojen nousuu johtuu monista sairauksista ja iästäkin!! Mitä,olenko mä muka vanha!! Lääkäri toi niin hyviä uutisia,että jos olisin pystyny,niin olisin se nuoren mieslääkärin kaulaan hypännyt ja antanut pusun poskelle!!

Sitten meillä on täällä aika suuri suru,mieheni sisko,Seija on nukkunut ikiuneen. Ainut hänen sisko,veljiä kyllä on. Myös lastemme ainut täti.

Siinä Seijan nuoruudenkuva.

Seija 22.7.1946  -- 22.7. 2022

Heidän nuorempi likka on kirjoitanut äidistään muisto kirjoituksen facebookiin.

" Meille kaikille niin rakas puoliso,äiti,anoppi ja 7 lapsenlapsen ihana mummu pääsi syntymäpäivänään, pitkällisen sairauden uuvuttamana Taivaan kotiin. Seijan elämän keskipisteenä oli koti ja perhe. Rakkautta ja huolenpitoa riitti myös lukuisille hoitolapsille yli 20v perhepäivähoitajan uran aikana. Halu oppia uutta vei hänet lukuisille kansalaisopiston kursseille ja 50-vuotiaana vielä lähioitajan opintoihin,suoriuten niistä luokkansa priimuksena.

Ahkerat kädet hoti puutarhaa, tekivät monenmoisia taidokkaita kädentöitä.,tuottivat taidetta, leipoivat ja nikkaroivatkin tarpeen tullen.. Näillä lahjoillaan hän palveli myös seurakunnassa ensin ompeluseuran ja myöhemmin lähetyspiirin toiminnassa.

Muistoihimme jää hänen lempeä tyyni luonteensa. Usko Jeesukseen kannatteli häntä elämänsä ajan ja nyt myös ikuisuuteen. Jälleennäkemisen toivossa.

Rainer

Sirpa,Lars,Jeremy ja Sebastian

Piia,Tuomo,Anni,Tim ja Emmi

Sami,Mari,Iina,Elli ja Eemil."

 

Seija kiitos kaikesta,monista kivoista hetkistä,yhteisestä ulkomaan matkastakin.

Nuku rauhassa helmassa Jeesuksen. T. pikkuveljesi perheineen.