Mulle iskee joskus sellainen niinkuin sisustus-puuska. Pitäis saada sisustukseen ilmettä. Se ei aina tarvi olla jotain kaupasta haettua,vaan niinkuin eräs ystäväni sanoi,että joskus auttaa,kun kääntää patalapun toisinpäin:) Minä olen nyt näitä "patalappuja " sitten käännellyt:) Innostuin kuvaamaan kodistamme löytyviä joitakin asetelmia pöydiltä.

 

Tämä on syksyinen juttu eteisen lipaston päällä. Vaahteran lehtiä maljakossa.

 

Eteisen pienen penkin pöydällä on tämäkin. Vanha Party Liten tuikkutalo,joka kauniisti tuikkii,kunhan laittaa tuikkuihin tulen.

 

Tämä puolestaan on takkahuoneessa. Yksi Pentikin kynttiläjuttu ja loput ovat nekin Party Liten Tuikkuja.

 

Tämä lipasto on enkkuhuoneessani. Keiju-suihkulähdepatsaan on tyttäreni ja vävyni tuonut minulle Espanjasta. Maljakko on äitivainaani jäämistöstä.

 

Tässä on keittiön pöydän nurkalta lasimaljoja ja kukkasia.

 

Minä olen innokas lukemaan kirjoja myöskin ja aina on joku kirja menossa.  Esittelenpä viimeisiä lukuelämyksiäni. Ensinnäkin tuo ystävältäni saama tuo Robin Mc Grawin omaelämäkerrallinen teos. Olin suuresti ennakkoluuloinen sitä aloittaessani sen mielikuvan mukaan mikä oli tullut hänen miehensä Dr Phillin tv-ohjelmasta. Kirja olikin mielenkiintoinen ja yllätti minut positiivisesti.

Sitten tuo toinen Dirie Waris : Aavikon kukka. Myös omaelämänkerrallinen teos. Kertoi somalitytön kasvutarinan pikkutytöstä naiseksi ja aavikon paimentolaisesta Amerikan mallimailman huipulle. Kirja antoi paljon ajattelemisen aihetta. Kirjassa oli niin paljon järkyttävääkin kerrottavaa aviikon paimentolaisten karusta elämästä. Itkinkin tään kirjan parissa. Esim. tämänkin naisen ympärileikkaus 5-vuotiaana pikkutyttönä. Vietiin kauemmaksi puun juurelle ja vanha romaninainen ympärileikkasi tytön äidin pidellessä kiinni. Kaikki ulkoiset sukuelimet leikattiin pois ruostuneella ja tylsällä partaterällä. Puudutkusia ei ollut kipulääkkeistä puhumattakaan. Koko alapää ommeltiin umpeen terävän tikun toimiessa neulana,niin että jäi vain pieni reikä mistä pissa nokkumalla pääsi tulemaan! Siellä sivussa,kaukana ihmisistä piti sitten jäädä tulehduksineen yksin makaamaan. Vasta sittenkun oli parantunut sai tulla muiden mukaan. Jos sattui parantumaan. Moni tyttö jäi sille tielleen.

 

Vielä nää kaksi kirjaa. Tuo Rikas rakas Elämä on tuttavani, Hannele Eväsojan kirjoittama ja kuvittama runoteos. Syvällinen ajatuksia herättävä ja se on sellainen kirja,että sitä ei lueta niin vain nopeesti,eikä vaan kerran,vaan sen ääreen on hyvä palata aina uudelleen. Lopuksi vielä Tiina Lehtinevan:Älä itke enkeli. Nuorten kasvutarina vakavan sairauden kourissa ja loppu oli hyvin yllättävä.

Tälläinen postaus tuli tälläkertaa. Kohtapuoliin ruokakauppaan lähden ja mietin mitä tänään keittäisin. Oisko se muheva lihaperunakeitto,vaiko Hawaijin pata?