Olen hyvin ylpeä yhdestä pojanpojastani tai tietysti kaikista heistä olen ylpeä,mutta tämä yksi tuli yhtenä päivänä näyttämään pokaaliaan!

 

Hän pelaa jalkapalloa. On pelannut jo monta vuotta. Nyt hän ja hänen joukkueensa oli voittanut jotkut isot turnaukset. 16 joukkuetta piti voittaa saadakseen tuon pokaalin. Jokainen pelaaja saa pitää itsellään 2 viikkoa tuota pokaalia. Kyllä nyt oli hymy herkässä meillä kaikilla. Tämä on muutenkin hieno ja fiksu poika. Mummille tietenkin kaikki mussukat ovat täysi kymppejä,  parhaita tuli voitot tai häviöt.

Puutarhassa kukkii paljon ja taas kameran linssi jotain talletti.

 

Porraspäässä tää kuunlilja on komeasti kasvanut,vaikka aluksi luulin ,ettei se enää nouse. Iloisesti yllätti minut.

 

Ailakeilla alkaa olla kukinto ohi,mutta lupiinit ovat parhaimmilaan. Ai,että nämäkö rikkakasveja. Olkoot,meidän pihassa voi olla. Toki mä huolehdin etteivät lupiinit koko pihaa täytä.

 

Mooses kukka ja vähän yläkulmassa näkyy vuorikaunokkeja. Niitä on meillä tosi paljon. Leviää nopeesti ja niitä kitken poiskin. Alemmassa kuvassa konnantatar altaan reunalla.

 

Jonkun sortin angervo.

 

Ylempänä oleva on kasvanut puuksi. On Tarja Halosen nimikkoruusu. Ja alempana vielä juhannusruusu.

En ymmärrä miten kasvit kasvaa noin hyvin ja kukat kukkii minusta huolimatta,sillä tänävuonna osaltani putarhanhoito on ollut minimaalista,kun kertakaikkiaan sairauksien vuoksi ei pysty.

 

Oikeastaan tulin tänne vaan toivottamaan tuon kranssin myötä oikein ihanaa juhannusta jokaiselle. Missä ja miten ikinä sitä vietättekin. Palaan juhannuksen jälkeen taas käsitöiden kera.

Kiittäen Intsu