Vielä palaan Italiaan,kun muutenkin ajatukset yhä siellä vaeltaa. Ensikerralla sitten jo taas käsitöitäkin. Me tietysti osallistuimme joihinkin retkiinkin. Ensin kerron vaikka San Marinon retkestä.


Kuvahan on otettu hiukan ylempää  pääkaupunki San Marinossa. Koko kaupunkihan on rakentunut Titano vuoden ympärille. Sen on perustanut Marino niminen mies,joka oli hyvin vanhurskas. Silloin Rooman valtakunnan aikaan kristittyjä oli vainottu ja Marino oli paennut tuonne Titano vuoren seutuville vainoja. Siellä maat omisti Fransesca niminen leskivaimo,jolla oli häijy ja ilkeä poika. Tää poika ampui Marinon aasin,joka oli hänelle tärkeä työjuhta. Sen jälkeen poika sairastui kuolemantautiin ja lääkärit eivät voineet mitään. Niin äiti Fransesca lähti Marinon luokse pyytämään anteeksi ja pyysi Marinoa rukoilemaan ja parantamaan pojan. Poika parani ja leskivaimo kysyi mitä Marino haluaisi palkaksi. Marino halusi tuon Titano vuoren ja ajan kanssa sen ympärille syntyi kaupunki.
 
San Marinohan on oma valtionsa,jonka pääkaupunki on saman niminen. Pieni lilliputtivaltio. Euroopan kolmanneksi pienin. Erikoinen maa,kun on Italian sisällä,mutta ei ole EU-maa. Valuuttana käyttävät kuitenkin euroa. Heillä on ihan oma ajanlaskukin ja he elävät vuotta 1711 !  Hiedän elämässään on ollut siunaus,sillä heidän elintaso on hyvä ja verotkin esim .Italiaa pienemmät.


San Marinon kaupungin kadut kiemurtelevat serpentiiniteiden tavoin pitkin vuoren rinnettä. Siellä on upeita näköalapaikkoja ja paljon,paljon kauppoja. Enimmäkseen hienoja merkkiliikkeitä. Tässä otin kuvan,kun ikkunalla oli virkattuja korvakoruja.

 
Italiassa,kun ollaan,niin ei tietysti voi olla käymättä Venetsiassa! Cattolicasta oli sinne aika pitkä matka. Ensin ajeltiin läpi rannikon Rizzionen ja Riminin ja yhä eteenpäin. Ainakin 2 ,5 tuntia bussilla. Loppumatka laivalla. Kuulema ainoa oikea tapa saapua Venetsiaan on mereltä käsin. Laivasta  nappasin tuon yllä olevan kuvankin.
 

Samoin tään. Tuli välillä muita laivoja vastaan.


Tässä lähestymme Venetsiaa ja edessä näkyvä siltä on kuuluisa Huokausten Silta.



Voi mitä kaikkee näimme ja koimme! Tässäkin tää on vain kalpea pieni näkökulma tuosta aivan valtavasta ja upeasta Pyhän Markuksen kirkosta. Muuten Venetsiahan on Euroopan ainut autoton kaupunki. Tuossa yli 50 000 asukkaan kaupungissa on vain kävelykatuja. Kaupunki on rakentunut paaluille veden päälle jaa koostuu 118.sta saaresta. Kaupungin kapeilta kaduilta toiselle kuljetaan kaarevia siltoja pitkin. Jos tarvii ambulanssia,niin on veneambulanssi,venepoliisi,venetaksi jne.

 
Kauppoja tietenkin oli valtavasti. Monissa myitiin taidelasia,aitoa sellaista ja arvokasta. Otin muutaman lasikuvan aivan vaan ystävääni TeSaa varten,joka valmistui taidelasiartesaaniksi. Tässä yksi lamppu kokonaan lasia.

 

Toinen lasilamppu. Mutta kameralla ei onnistu vangitsemaan sitä kaikkea upeutta miltä se oikeasti näyttää. Ei ainakaan minun kamerallani,eikä minun taidoillani:)



Vielä tää yksi näyttävä jalkalamppu. Voi nää ja valtavan paljon muuta.

Venetsiassa kun ollaan,niin eihän gondoliajelua voi ohittaa. Tuon tapaiseen  "valtaistuimeen" mekin menimme.

Siinä kun gondoliajelulla istuimme,niin sanoin miehellemme,että tää on kuin satua,että miten me ollaan täällä. Niin hienossa paikassa. Sitten minä koin järisyttävän kaikkien aikojen yllätyksen. Mä olen aina sanonut ja ihmetellyt,että vuosikymmeniä olen ollut naimisissa,mutta minua ei ole koskaan kosittu. Me vain jotenkin menimme naimisiin.. Sitten se tapahtui. Siinä gondolin kyydissä,vaikka meitä oli yhteensä 6 ihmistä siinä gondolissa,niin yhtäkkiä mieheni kauniisti kiitti minua 40.stä vuodesta ja kosi niin kauniisti. Kysyi tulisinko hänen vaimoksi vielä seuraaviksikin 40.ksi vuodeksi. Voi,tulen,tulen!!! Ja hän sulki minut hellää halaukseen ja suudelmiin. Se oli niin uskomatonta. Tuo minun mieheni,jonka on niin vaikea pukea tunteita sanoiksi. Hän kyllä laittoi kaikkensa likoon ja yllätti minut jo toistamiseen reissun aikana.


 
Siellä oli kyllä muutama muukin gondoli liikenteessä!! Kipparit seisoivat kokassa ja taitavasti ohjasivat gondoolia yhdellä airolla ahtaistakin paikoista ja tiukista mutkista.
Tältä ihanalta retkeltä,kun yöllä palasimme hotellihuoneeseen,niin sielläkin odotti minua ylläri. Sängyssä tyynyni päällä oli paketti ja sieltä löytyi tuolta rakkaaltani lahjakortti kultasepän liikkeeseen! Voi kyllä mä olen onnekas! Olenhan ennenkin täällä sanonut,että juuri minulla on se aviomiehistä parhain!!

 
Kyllä me Cattolicassa markkinoillakin kävimme. Mitähän Suomessa elintarvikeviranomaiset sanoisivat,tuosta,kun siinä vaan yli 30 asteen helteissä roikkuivat sulassa sovussa makkarat,kinkut ja juustotkin ja tiskillä leivät ilman kääreitä.

Samankaltaista markkinahumua kuin Suomessakin.

Päätän tämän Italian matkakertomuksen tähän ja kuten sanottu ensi kerralla käsityötäkin. Minä toivon,että nämä varpaat saisivat viellä pitkän pitkään ,vuosikymmeniä yhdessä tallustaa minne ikinä elontaival sitten johtaakaan.