Eilen illalla ollaan tultu reissulta kotiin. Voi että on taas kiva olla kotona tässä arjessa. Pyykkikone pyörii jne.

Tälläkertaa matkamme suuntautui Kyprokselle. Kaikenlaista pientä tapahtumaa oli. Lähtö Vantaalta oli jo vähän katsrofaalinen. Olimme kentällä kyllä ajoissa sen pari tuntia aikaisemmin mitä pitää. Olin lähtöselvityksen tehnyt jo kotona ja luulin että luukulla matka joutuis sujuvammin. No eikä mitä ,meidän piti sellaiseen bag droup-jonoon,jossa monta kymmentä kiinalaista jonotti paljoine laukkuineen. Me jonotimme toista tuntia. Sitten turvatarkastukseen ja mulle oli varattu pyörätuoli. Onneksi oli. Se meidän kone lähti portilta,joka oli kaukana aivan toisessa päässä kenttää. Lentoaseman nuori mies vei minua sillä tuolilla kovaa juosten ja mieheni juoksi perässä. Se mies käytti vielä oikoteitä,joita vain henkilökunta saa mennä ja heti saimme mennä koneeseen. Jos minun olisi pitänyt kävellä,niin ikinä minun etanan vauhdilla me ei olisi koneeseen ehditty! Juu,tuurilla ne laivatkin seilaa:D

Me oltiin syöty viimeksi päivällä ja kun kone lähti siinä illalla,niin oltiin kuviteltu syövämme lentoasemalla kahvilassa voileipää ja kahvit,ei ehditty. Kone lähti illalla ja matka kesti 4tuntia. Koneessa meille ei ollut ruokaa sai vain kahvia ja mustikkamehua Sillä mun sokeritautisen piti pärjätä. Mulla alkoi tulla bussissa matkalla lentokentältä hotellille kauhea olo. Bussi jätti meidät risteykseen ja opas vain viittoili missäpäin meidän hotelli on. Mun olo oli karmea,mä laahustin mieheni perässä matkalaukun kanssa. Hotellin portaissa mieheni auttoi ensin mun laukun ja sitten minua ylös. Sisäänkirjoitumisvaiheessa mä olin aivan tööt. Mä en osannut enää edes sisäänkirjautumislappua täyttää. Mutta onneksi ystävällinen suomalainen nainen tuli ja auttoi. Puhui meille tallelokeron avaimen ja television kaukosäätimen ja kysyi otetaanko WiFi. Mä vaan hänelle,ei,ei me osata sellaista käyttää,ollaan maalta moi:D Ajatella miten mä olin sekaisin,mekö ei yhtään osata tietsikkaa käyttää:D Mieheni ei osaa puhua englantia,joten ei hänestä sisäänkirjautumisessa apua. Päästiin huoneeseen ja ajattelin,että miten mä meinaan yön selvitä. Mikä onni,siellä meitä odotti leikkelelautanen ja sain sokeriarvot kuntoon ja sitten vain nukkumaan ja aamulla nousin eri ihmisenä!!

 

Siinä meidän hotellin nimi,joka sijaitsee Ala-Pafoksen keskustassa.

 

Nämä kuvat ovat eka päivänä napsimiani kuvia hotellihuoneemme parvekkeelta.

 

Vähän kävelyllä rantakadulla. Mieheni ylemmän kuvan vasemmassa laidassa.

 

Kukkiahan siellä oli ihan joka paikassa. Tässä alemmassa kuvassa suuri pelargoniakin.

 

Tämä puu kasvoi hotelimme pihalla ja oli suuren suuri. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt käpyjä yhdessä puussa niin paljon kuin tässä oli. Minun huonon liikuntakykyni vuoksi vietimme paljon aikaa lepäillen ja löhöillen hotellimme alueella. Kävimme toki joissakin kaupoissa ja retkillä. Ehkä niistä kirjoittelen ensikerralla.

 

Kukas siinä mahtaa istua Pafoksen lentoasemalla kutimien kanssa:)

 

Kuva ei ole meidän talosta,vaan matkan varrelta. Kun päästiin Pohjanmaalle,niin näin kaunis sateenkaari toivotti meidät tervetulleeksi.

Hauskaa vappua teille jokaiselle ja kiitos. T.Intsu