Minä ihan pikkuhiljaa alan valmistella joulua. Se sitten lopuksi valmistelu aina kiihtyy ja yleensä kiire tulee. Ei kai mun mitään ois pakko tehdä,kaikkee saa kaupasta,mutta on kiva tehdä. Viimevuonna ei meillä oikein joulua ollutkaan. Suru oli niin raskaana päällä. On se nytkin yhä vaan kova suru,sydän on särkynyt,mutta pakko sitä on vaan elää elämää eteenpäin,niinkauan kunnes Taivaan Isä hakee meidät kunkin Taivaan Kotiin sittenkun kenelläkin se aika on. Sitten saamme Laurinkin kohdata jälleen. Ilman jälleennäkemisen toivoa ei jaksaisi.

Tälläkertaa innostuin virkkaamaan joulupalloja.

Joulupallo.jpg

Laitoin styrox pallon sisälle.

 

Joulupalloja.jpg

Tein näitä useampia. Meillä on jo ennestään kyllin paljon koristeita,eikä tarvita yhtään liaää,mutta näitä voin antaa joillekkin.

 

jouluvirkkaus.jpg

Mallin otin tästä taannoin ostamastani virkkauslehdestä. Niitähän näkyy heti tuossa kannessa.

Jouluvaloja etsiskelin mitä laitetaan ikkunoihin. Niitä on nyt röykkiö tuossa takkahuoneen pöydällä ja mieheni laittaa niitä ikkunoihin sittenkun ehtii. Minä kun en enää pysty nousta tuolille. Samalla kun jouluvaloja pengoin,niin tuli vastaan tämä pieni siilenpesäkin.

 

siilenpes%C3%A4.jpg

Kun tiettyjä kaappeja siivoaa,niin tulee vastaan kuin uusia elämyksiä,että meillähän on tämmönenkin ja tommonen.

 

Ruusut%20ikkunalla.jpg

Olohuoneen ikkunalla ruusuvalot.Vastakkaiselta seinää heijastuu taulut ym. ikkunaan.

 

valopuu.jpg

Ikkunasta näkyy osa ulkona loistavasta suuresta valopuusta. Se on kiva,kun edes vähän näkyy sisällekkin. Nukkevauvat istuskelee pienen leikkijän jäljiltä. Nuo nuket ovat olleet aikoinaan nuorimmalle tyttärelleni tosi rakkaita silloin,pitkästi yli 30v sitten.

Mä muista itselleni rakkaimman nuken. Sain joulupukilta ihanan Molla-Maijan. Sen vartalo oli ommeltu ja sillä oli muovinen pää. Olin 2v. Setäni kysyi,saitko sä tuollaisen mokkelon. Minä koko kaksivuotiaan ylpeydelläni sanoin: tämä ei ole mikään mokkelo,tämä on Salme=) Voi kyllä mä sitä hoidin isoksi likaksi asti ja se vuosikymmenet kulki mukanani. Mihin lie sittemmin kadonnut  Ja tottahan mä yhä sitä kaipaan. Olen ajatellut tuleekohan nykylapsille ollenkaan mistään nukesta tai lelusta niin rakas,kun niitä leluja ja kaikkee on niin paljon.

Kiittäen Intsu