Tässä taannoin minun lapsenlapseni,poitsu 5v tilasi minulta villasukkia. Sanoi,että entiset ovat jääneet pieneksi. No,saamansa pitää.

Tämmöset niistä tuli kaikenmaailman jämälangoista. Kunhan tässä ehdin,niin teen vielä toisetkin.

Yksi prinsessainenkin soitteli minulle,kun hänellä on pian 10v synttärit ja lahjaksi toivoi niinikään villasukkia ja kynsilakkoja:)

 

Olen viimeaikoina joka raossa lukenut kirjojakin. Tämä on osittain sotakirjakin ja yleensä semmosia en tykkää lukea. Tää oli poikkeus ja olihan tässä paljon paljon muutakin. Kertoo päähenkilö lapsuudesta,nuoruudesta,haaveesta päästä lentäjäksi. Lentäjä hänestä tulikin ja päätyi amerikkalaisena sotimaan Salamon saaren tietämillä japanilaisia vastaan. Onnistui sodasta selviämään hengissä,vaikka niin monet läheiset lentäjä-ystävät kuolivat. Sodan jälkeen perusti Salmon saarelle hotelli Tulagin. Monenmoista sattui ja tapahtui. Kirja oli mielenkiintoisesti kirjoitettu. Antoi minulle aivan uusia näköaloja.

 

Seuraavaksi luin Elena Ferranten:Kadonnut lapsi. Tätä on niin mainostettu ja on suosittua Ferranten Napoli-sarjaa. Mä en tykännyt yhtään. Kirjassa on italialaisten elämää. Paljon kerrottua politiikasta,korruptiosta,rikollisuudesta ja mafiasta. Sisulla luin yli 500 sivuisen kirjan loppuun,kun kerran olin lukemaan aloittanut ja inhosin sitä vaan sivu sivulta enempi. En ymmärrä mikä tuosta voi tehdä suositun.

 

Sitten vielä järkyttävä ja liikuttava kirja. Tosikertomus. Kertomus siitä kuinka nuorta Pohjois-Korealaista tyttöä alettiin aivopestä ja juonekkaasti kouluttaa terroristia. Hän ei itseasiassa koko aikana tiennyt,että hänen kaikki koulutus tähtää terroristiseen tehtävään. Hän olisi välillä halunnut perääntyä koulutuksista ja lähteä kotiin,mutta häntä vartioitiin tarkasti,eikä päästetty. Lopuksi hänen piti asettaa pommi Etelä-Korean lentokoneeseen ja itse poistua ennen pommin räjhtämistä pois Dubain kentäällä. Kone räjähti ennen Soulin olympialaisia ja tuo tyttö jäi kiinni ja ensin tuomittiin elinkautiseen,mutta lopuksi armahdettiin. Kirja on todella järkyttävä.

Mulla on pari kirjaa vielä kesken ja aivan toisenlaisia. Palapaisti on uunissa ja perunat porpottaa hellalla.

Kiitoksin taas:Intsu