Ajatella,on jo joulukuu. Minne se syksy mennä livahti? Jouluun on enää vähän aikaa ja kaikenlaista pikkuhommaa. Otan rennosti. Siivoan sen mitä jakasan ja leivon aika vähäsen. Lahjat on laitettuna,joten ei mitään hätää joulun suhteen. Olen pitkin syksyä kaikkee puuhannut,niin ei ainakaan joulusta pitäisi kiirettä ja stressiä olla.

 

Viimeksi Lankavasta lahjaksi saadusta ontelokuteesta virkkasin kuusenalusmaton. Meillä ei sellaista ole ollutkaan. Kaikenlaisia liinoja vaan olen laittanut kuusen alustaksi. Minusta tuli just sopiva. Ei liian suuri,eikä liian pieni. Kudekin meni ihan kaikki tuohon. Sitä oli,oisko ollut kilon verran. Mallia ei ollut missään. Itsekseni virkatessa vaan keksin kuinka teen.

 

Portaita valaisemaan olen joku aika sitten ostanut tämmösen valaistun koiranpennun. Mun oli pakko saada se tuohon. Se on vuosi sitten kuolleen meidän Sindi-sessukan muistolle. Mun on usein vieläkin Sindiä niin kova ikävä.

Eilen olimme vaarin kanssa yhdessä hetki aikaa kaitsemassa meidän 1v tyttären poikaa toisten ollessa joulujuhlassa. Vaarikin saa tulla sillä tuo pieni pojan vesseli on niin lumoutunut vaarista. Minun syliini ei niin tahdo tulla,mutta aah tuo vaari. Vaarin sylissä on hyvä olla,minähän sen tiedän:)

Myöhemmin tyttäreni kertoi hauskan jutun heidän tytöstä,joka on nyt 6v. Hän oli silloin ollut 2v ja heillähän oli silloin vielä Mölli-kissa. Pikkulikka oli ollut Möllin kanssa olohuoneessa ja tullut sanomaan keittiöön äidileen: En vetänyt Mölliä hännättä. Sitten mennyt uudestaan Mölliä katsomaan ja taas tullut äidin luo ja sanonut: vedin Mölliä hännättä:):) Lapset ovat niin suloisia. He ovat niin aitoja ja ihania.

Kivoja joulukuuta! Kiitoksin:Intsu