Ajatelkaa mä olen saanut oman mersun! No siihen tarvittiin tosi paljon jämälankoja ja sitä oli hirmu vaikea tehdä tuon kipeen käden kanssa. Monta tuskaisaa hetkeä oli ja itkukaan ei kaukana ollut. Mutta yhtäkaikki kuitenkin mersu nyt odottaa porraspäässä ajelulle lähtövaimiina. Katsokaapas tätä.

 

Mersu edestä ja

takaa ja

 

sivultakin.

Sain päähäni virkkaamalla päällystää tuon apuvälineeni.Mulle on ollut ja on todella kova paikka,kun liikkumisessa joudun tuohon turvata. Mä olen vielä vähän aikaa 64v,enkä 80v,jolloin olin ajatellut tuollaista ajoneuvoa käyttäväni. Niin päätin,että siihen pitää saada piristystä ja jotain huumoria. Kyselin kyllä mieheltäni,kun kadulla mersullani kuljen,että eiköhän sitä vois hullun kirjoihin päästä vähemmästäkin:)

 

Siinäpä ne ovat,meidän molempien mersut! isännällä on tuollainen hopeanharmaa kaksipaikkainen avomersu. Minulla iloisen kirjava yksipaikkainen niinikään avomersu. Minun oma on paljon uudempi. Se on sentään 2020-vuoden mallia.

 

Johtotähdet!!!

 

Isännyys,kun on mun omaishoitaja niin yllätti mut jälleen kauppareissullaan ja ilman pyytämistä toi minulle ristikkolehden,sekä virkkauslehden.

 

Ei tätätkään ollut kauppalistalla,mutta sain silti tämmösen hyvän leppiskakun. Hemmotteleekohan hän mut aivan pilalle!

Aurinkoista ja lämmintä viikkoa ihan jokaiselle!

Kiitos! t. Intsu