Sillätavoin minun on tainnut käydä,että virkkuukoukku on lujalla liimalla tiviisti kädessäni kiinni. Nyt on koukuteltuna laukku. Semmonen kässyjen kuljetus laukku:)

 

laukkunen.jpg

J%C3%A4m%C3%A4%20laukku.jpg

Siinä ensin sohvatuolin selustalla ja sitten ovenkahvassa,niinkuin näkyy.

 

vuorella.jpg

Tuommosesta kankaasta on vuori ja pari taskuakin.

 

nurjalta.jpg

Tää laukku on tehty pääosin kanavatöistä jäämillä langanpätkillä. Reilusti pätkät vaan solmittu yhteen ja on sisältä tämmönen,mutta vuori peittää solmut. 2,5 koukulla tikuttelin puolipylväitä. Olen tyytyväinen,kun saan turhia lankoja kulutettua. Otin laatikosta vaan summan mutikassa vihreitä ja ruskeita sävyjä ja annoin koukun suihkia.

 

kielletyt%20sanat.jpg

varjosta%20valoon.jpg

viinitarhan%20valtiaat.jpg

Kirjojakin olen tietysti joka raossa lueskellut. Ekana tuo: kielletyt sanat. Kertoo Hollantilaisesta hyvin nuoresta naisesta,joka toisen maailmansodanaikana  ryhtyi auttamaan vainottuja juutalaisia. Monia tämän kaltaisia kirjoja vainosta ,vankiloista,keskitysleireistä ym muuta olen lukenut. Mutta jokaisella tuon keskellä eläneestä ja monista vaiheista/tapahtumista itse kunkin elämästä voisi kirjoitaa kirjan ja jokaisen henkilökohtainen tarina/kohtalo olisi hiukan erilainen.

Varjosta valoon on kirja,joka niinikään kertoo nuroen naisen tarinaa väkivaltaisen ja alkoholisoituneen miehensä kanssa elämisestä ja selviytymisestä.

Sitten vielä viinitarhan valtiaat on tarina juutalaisesta miehestä,joka eli välillä Espanjassa ja palasi sitten Israeliin synnyinseudulleen. Palaaminen ei ollut helppo Tää on tarina yhdestä suvusta ja sen moninaisista vaiheista.

 

tulppaaneita.jpg

Viimeviikolla oli yhden päivän yksi ystäväni kylässä,jonka olen jo kauan tuntenut. Hän vain soitti,että voisko tulla. No voi. Meillähän on avoimet ovet aina. Olen huono kutsumaan ketään,kun on niin paljon tätä omaa porukkaa,mutta noin kun soittaa ja kysyy,niin on tietysti tervetullut ja meillä olikin sitten kiva päivä. Sain häneltä noin suuren ja kauniin kimpun tulppaaneja.

Nyt alkaakin olla maaliskuun viimeinen viikko käsillä. Tää on ollut pitkä kuukausi ja pahaa pelkään,että huhtikuukin. En tykkää,kun pellot ovat mustia ja puut lehdettömiä,mutta sitten se pian kyllä iloksi muuttuu. Ihanaa,kesä edessäpäin.

Kiittäen:Intsu