Olen iloinen ja onnekas,kun viime lauantaina pääsin käymään puutarhalla.

Aah ja oih sitä ihanaa kukkien paljoutta. Mielestäni siellä on vaikka mitä. Minä napsin vain muutaman kuvan sieltä.

 

Mun kuvat ovat pieniä kuvakulmia kasvihuoneista,joissa on lähinnä kesäkukkia ja yrttejä.

Siellä on kasvihuoneitten ulkopuolellakin kesäkukkia paljon ,orvokkeja ja monenlaista muuta. On pitkiä käytäviä,joiden varrella on perennoja. On valtavasti puita ja pensaita,sekä pihapatsaita.

 

Siinä meidän ostokset. melko maltilliset tarjontaan nähden. Mutta tuonnenpana haetaan lisää,luulisin. Minun vaan pitää saada isännyys suostumaan,kun käteni takia en pysty ajaa autoa.

 

Porraspää on saanut kukkansa.

 

Samoin vanha betonimylly. Toivon näiden taas kasvavan maahan asti kuten viimekesänä.

 

Mieheni on istuttanut altaan ympärille tulivuoriatsaleat. Suojannut verkoilla,kun rusakot usein tuolla puutarhassa kulkevat.

Kukkapenkeissä pilkistää jo yhtä ja toista. Nämä ovat vuorikaunokkeja. Pionitkin ovat jo hyvällä alulla ym.

 

Terassilla odottelee istuttamista vielä parit yrtit,salviat ja kolme valkoista särkynyttä sydäntä.

 

Nämä mitä lie neitokukkia koettavat somistaa terassia.

 

Kyllä tosiaan oli syytä verkot laittaa,kun siihen muurinkivelle nämä veijarit ovat oikein kokoontuneet neuvon pitoon!

Sitten aivan muuhun asiaan. Saimme viimeviikolla hyvältä ystävältä,Risto Kujalalta  hänen kirjoittamansa/ tekemänsä runokirjan. Yritin kannesta kuvaa,mutta jostain syystä epäonnistuin. Takakannessa Risto kertoo kirjan synnystä näin:" Kädessäsi on pieni runokirja. Nämä muutamat runot ovat syntyneet kymmenien vuosien aikana. Ne kertovat elämästä,sen kivuista,toivosta,uskosta ja rakkaudesta. Toivon,että ne ovat sinulle avuksi omassa elämässäsi ja kenties voit samaistua niihin oman elämäsi keskellä."

Olen lueskellut ja minä ainakin saan niistä rohkeutta ja toivoa,kun meikäläisen polku on viime aikoina ollut kovin kivikkoinen. Laitan tähän yhden runoista,joka on minua koskettanut.

 

Kävelin ja itkin

Metsätietä pitkin,kävelin ja itkin. Seinä oli eessä,silmät tuskan veessä. Tässäkö polun pää,tähänkö nyt kaikki jää.

Sävel alkoi hiljaa soimaan,elpynyttä sain mä voimaa. Katso tähdet taivahalla,lupauksen voiman alla. Minulla on kaikki valta,päästää sinut vaivan alta.

Nähnyt olen joka hetket,nähnyt polut sekä retket. Minä olen turva sulle,mahdotonta ei oo mulle.

Tuli voitto taivahasta,Herra auttoi pientä lasta. Metäsätietä pitkin,kävelin ja itkin. Tuli ilon kyyneleitä,eihän Herra lastaan heitä.

Risto Kujala

Kaikille Hyvää Helatorstaita ja Heleää Helluntaita!

Kiitos:Intsu