Meillä mieheni kanssa tuli näitä yhteisiä aviovuosia 45v täyteen. Me päätimme tehdä muutaman päivän reissun kiertäen tätä kauneinta Suomea. Ensin ajoimme Porvooseen,kun siellä ei olla koskaan oltu muutakuin 25v sitten yhden lahjaksi saadun viikonlopun Haikon Kartanossa. Varsinaisesti Porvoon kaupungissa emme silloinkaan käyneet.

 

Siinä aikalailla heti kaupunkiin tultaessa oli vastassa rakennus,jossa oli tämmöset patsaat.

 

Porvoossa,kun ollaan,niin vanha kaupunki on nähtävä. Siellä kiersimme pieniä mukulakivikatuja,jonka varrella on runsaasti toinen toistaan ihanampia putiikkeja.

 

Minä tykästyin tällä reissulla kovasti Porvooseen.

 

Iso lankakauppakin löytyi,mutta en nyt ostanut,kun juuri nyt ei ollut tarvetta uusille langoille.

 

Joku muu kauppa tässä. Pöydän alla isoja rottia:)

 

Brunbergin tehtaanmyymälässä tuli käytyä. Siellä oli maistiaisia ja sieltä lähti namuja meidän mukaankin.

 

Porvoon ihanaa ja idyllistä satamaa. Se satama-alue oli tosi kaunis ja sen kävelykadulla ois voinut viettää aikaa enemmänkin. Porvoossa ois voinut olla paljon pidempäänkin. Porvoo on mielestämme kaunis kaupunki.

 

Porvoosta siirryimme Lappeenrantaan. Siinä on meidän hotellin aulassa sotamies. Hän on ollut komea rakuuna,Kaarle Gustav nimeltään. Hän ratsasti komeassa univormussa alas Lappeenrannan Linnoituksen kivikujaa kohti keväistä puistoa. Kallen sukujuuret juonsivat Ruotsiin. Hänen isoisänsä oli aikoinaan tullut Lappeenrantaan rakentamaan Saimaan kanavaa. Puistossa Kallea odotti rakastunut nuorikko Helmi.

 

Tietysti Lappeenrannassa menimme satamaan katselemaan hiekkalinnoja. Niitä oli paljon monenlaisia,mutta tässä pari kuvaa. Päivä oli tosi sateinen,mutta ei se meitä paljoa haitannut.

 

Siellä sataman rannassa oli makasiinejä,jotka olivat täynnä käsityöläisten putiikkeja. Kiva niitäkin oli käydä katsomassa. Tähän laitoin vaan sieltä yhden kuvan missä oli hauskat pienistä lankarullista tehdyt helmet.

Lappeenrannan satamassa päivä oli harmaa ja satoi ja satoi.

 

Kävimme myös tutustumassa Wolkoffin taloon. Se oli rakennettu 1828. Sen omisti kaupankäynnillä rikastunut vihannes ja lihakauppias Wolkof perheineen 1872-1986. vuonna 1993 avattu yleisölle. Me kävimme siellä opastetulla kierroksella ja näimme ja kuulimme vaikka mitä. Siellä oli niin tosi paljon katsottavaa ja minun huomio kiinnittyi tietysti taidokkaisiin käsitöihin.

 

Kuvia on niin paljon sieltäkin,että oli vaikea valita mitä tänne laittais.

 

Yhdeltä seinää keittiöstä.

 

Erikoinen jalkalamppu.

 

Lopuksi vielä kukkakuva Lappeenrannan kaupungin yhdeltä kävelykadulta. Meidän matkamme jatkuu vielä seuraavalla kerralla:)

Kiitos käynneistä ja kommenteista! T.Intsu