Niin vain on taas uusi viikko vierähtänyt käyntiin. Aika näyttää mitä se tuo tullessaan ja mitä kaikkea sillä on varattuna itse kullekin.

Tässä vähän aikaisemmin olen pikkutytön parille baby born nukelle virkannut jakut. Mallia ei ole missään muutakuin mielessäni. Summissa vaan sähelsin. Mulla kun oli tuommosta vyötteetöntä lankaa jäänyt ja halusin sen kuluttaa pois.

 

Sitten nää jämälankapatalaput. Näihin sai  upotettua monet langanpätkät. Nää viimeviikolla virkkailin yhdelle ystävälleni.

 

Seuraava kuva on vähän surullinenkin,mutta elämä on!

Siinä ne ovat,mun nykyiset kulkuneuvoni. Mä olen hirveen sairas. Silloinkun pari vuotta sitten kaaduin tuon oikean käteni,niin enpä ois uskonut,mutta siitä alkoi raju alamäki.  Olihan mulla sitä ennenkin perussairauteni,joita niitäkin on aika runsaasti. Mutta oikea käteni vammautui pysyvästi ja on hyvin toimintarajoitteinen. Jos tuolla pyörätuolilla menen,niin en pysty itse kelata,vaan jonkun pitää sitä työntää. Mutta olen onnellinen,että käsitöitä saan tehtyä. En niin nopeesti kuin joskus ja käsialakin on vähän huonontunut,mutta kuitenkin voin tehdä. Enhän mä paljon muuta saakaan tehtyä. Sitten viimekeväänä mun polvet alkoi tulla tosi kipeiksi. Olihan ne oireillut jo kauan,mutta sitten tuli niin kipeiksi,että ei meinannut jaksaa olla. Menin ortopedille ja ne kuvattiin.lekuri katseli kuvia ja sanoi,ei tarvi ihmetellä,jos on kipee,että molemmat polvinivelet ovat niin kuluneet,että niissä ei ole rustoa enää yhtään,vaan paljaat luut hankaa luuta vasten. Mulla on imetty polvista nestettä,olen saanut niihin piikkejä ja kipulääkkeitä on monenlaisia jne. Kotona sisälläkään en enää yhtään pysty liikkumaan ilman rollaattoria. Sairaalaankin on paikka vetämässä,mutta ei siitä sen kummenpaa. Mä en näistä taudeista tule joka kerta kertomaan,mutta nyt vain edes vähän raotin tätä elämääni. Kiitos,kun jaoitte tään murheen kanssani.

Mennään hetki kerrallaan. Kiittäen:Intsu