Taannoin ,kun saimme olla siellä Merikarvialla niin ihanassa paikassa,niin siellä talon emäntä on keramiikkataiteilija. Hänellä on muu päivätyö,mutta keramiikka on sivubisnes. Luulenpa,että hän tekee sitä omaksi ja ystäviensä iloksikin.

 

Me ostettiin häneltä tämmöset patsaat. Siinä kaiketi on mieheni ja minä:) Yksi pojistamme asui kauan sitten perheensä kanssa meidän talon yläkerrassa,niin heillä oli tommonen englannin buldoggi. Nimeltää Roope,mutta me kotoisasti nimitettiin sitä Ropsuksi. Ropsu paralla ei liiemmälti kauneutta ollut ja sitten vielä luonnon oikusta noita irvisteleviä alahampaita oli kahdessa kerroksessa. Toista kerrosta ei voinut poistaa,kun eläinlääkäri sanoi,että sitten lähtee kaikki. Arvaatkaa vaan ,oliko sen "hymy" komea:) Niin ruma,että siinä sen kauneus ja suloisuus olikin. Niin,että eikös mekin tuossa "selfiessä" Ollakin suloisia:)

 

Lahjaksi sain valita,jonkun kaulakorun niitä oli useampia ja monenlaisia. Minä tietystin valitsin tään hauskan merikarhun.

 

Tämä tarjoiuluastia on ystävämme tekemä myöskin,jonka olen jo monta vuotta sitten ostanut.

 

Tässä onkin kuvakulmaa taiteilijan yhdestä työnurkkauksesta.

 

Tää toinen kohta työpistettä.

 

Hänellä on kauniisti aseteltu myyntiin saippuapakkauksia. Toisissa on mukana tiskirätti ja on pyyhkeitäkin.

 

Katselin tuon merimiehen kasvojakin,niin totesin taas kerran miten hän on taitava. Sen verran olen savea työstänyt,että tiedän mitä se vaatii ja miten monivaiheista se on.

 

Siellä oli myynnissä niin paljon kaikkea erilaista ja persoonallista keramiikkataidetta. Halusin teidän kanssa jakaa täänkin kokemuksen ja antaa vähän "maistiaisia" reissusta.

Kiitoksin:Intsu