Tässä nyt on tapahtunut kaikenlaista. 

Vilukissi edellisessä postauksen kommentissa arveli minun liikkuvan/ kävelevän pienin askelin. Ei tyttöseni,ei pienin,eikä suurin.  Mä en enää pääse yhtään kävelemään edes rollaattorilla. Mä olen täysin invalidi ja "liikun" vain pyörätuolilla. Sitäkin pitää toisen työntää,koska tuolla vammautuneella kädellä ei paljoa saa pyörätuolia kelattua. Minun pahin ,luultavasti pahin sairauteni on diabeettinen polyneuropatia,joka on ääreishermostoa rappeuttava sairaus. Se minut pyörätuoliin vei. Onhan polvinivelet kuluneet niin,ettei ole enää rustoja ja kivuliaat nekin,mutta ilman tätä polyneuropatiaa silti pääsisin liikkumaan rollaattorilla. Mutta nyt on näin. Olen kiitollinen ja onnellinen,kun käsillä saan tehtyä kaikkea. Mulla on maailman parhain aviomies,ihana koko perheeni,on ihana seurakunta. On paljon ystäviä ja elämä on hyvää näinkin. Olen kiitollinen Jumalalle,jolla on kaikki asiani tiedossa ja hallussa ja hän kannattelee minua. Raamatussa on kohta,jossa sanotaan,että sinua kannattelevat iankaikkiset käsivärret. Ja minä olen elänyt tään todeksi omassa elämässäni.

 

No taas villasukat tämmöstä samankaltaista  tavis mallia kuin edellisetkin. Näitä en vielä ole yhtään höyrytellyt. Ainavaan olisi sukille tilausta,mutta tuntuu,että välillä pitäis saada tehdä muutakin käsityötä.

 

Ruokaa laitamme mieheni kanssa vähän yhdessäkin. Tässä kuorin ja pienin juureksia kasviskeittoa varten. Mulla on iso bataatti,on lanttu,sipuleita palsternakkaa ja porkkanoita. Nämä pilkoin ja keitetään kypsäksi. Kypsät juurekset sauvasekoittimella muusiksi. Sekaan 2dl ruokakermaa, hiukan suolaa ja mustapippuria.

 

Hyvää tuli ja keitettyjen kananmunien kera syötiin.Kananmunat tekee hyvän säväyksen tähän keittoon.

 

Pöydän päässä santtukukkani iloisesti kukkivat. Niitä on ollut enempikin,mutta mä olen onnistunu saamaan ne elottomiksi:)

 

Netistä tilasin pari kirjaa ja aion antaa lahjaksi. Tuota Jojo Mayesin kirjaa mietin vielä voinko sen antaa vai keksinkö tilalle jotain muuta.

 

Tämä porukka on tullut mummia ja vaaria "katsomaan"! Ja kaikilla tiviisti mobiililaiteet käsissä! Välillä "motkotan",että ne pitäis panna pois,kun mummilassa ollaan. Kyllä ne sitten laittavatkin ja on kiva jutella ja kuulla heidän itse kunkin ajatuksia ja asioitaan. Voi,he kaikki ovat niin äärettömän rakkaita myöskin ne mussukkani,joita nyt ei ole kuvassa.

Kivaa helmikuun viikkoa jokaiselle ja iloista ja oikein hienoa Ystävänpävää ja kiitos Ystävyydestä.

T:Intsu