Kiitos teille kaikille kommenteista. Kiitos niin kauniista sanoista,rohkaisusta ja kannustuksista. Kommentit ovat kullarvoisia ja niistä saa paljon voimia päiviin.

Minulla on täällä ollut viikonlopun hoivissani karvainen "lapselapseni".

 

Tässä on Mölli,ihana luppakorvainen kisuli. Hän onkin tapaus! On arvonsa tunteva ja aina tietää mitä haluaa. Meillä meni taas Möllin kanssa oikein hyvin. Aluksi Mölli on hyvin arka ja nytkin se ensin perjantaipäivän makasi mielenosoituksellisesti yläkerran sängyssä kaivautuneena peittojen alle. Syömässä kyllä vaivihkaa kävi. Lauantaina sen mieli oli jo antanut periksi ja kulki täällä hyvin itsetietoisesti ja mourusi minulta suureen ääneen herkkupaloja suklaanappeja:)

 

Mölli on hyvä ystävä meidän Sindi-sessukan kanssa. Tää tälläinen kuva tässä on Sindistä siksi,kun halusin näyttää millainen irokeesi sille tulee aina kun se on innoissaan jostain. Muuten niin sileä karva nousee takamuksen päältä ja keskiselästä pystyyn. Silloin Sindi on suuresti innoissaan,eikä pääkään tullut kuvaan kun se niin iloisena hömpötti:) Tuo kestää vain vähän aikaa,kun sen turkki on noin pörhöllä.

 

Ja lisää eläimiä. Tää siili on ulko-oven vieressä vartioimassa kulkijoita. Joskus joiltain messuilta olen tämän ostanut.

 

Toinen siili on myös sisäänkäynnin edessä. Sen selkään saa pyyhkiä kenkänsä. En muista mistä tää on meille kulkeutunut. Tää on jo vanha ja kulunut.

 

Sitten eilisestä päivästä. Eilenpä ei kotona juuri oltukaan. Eläimetkin olivat päinsä kotona,ruokittiin ne vain ennen lähtöä ja hyvin olivat pärjäilleet. Ensin aamupäivästä olin ihanassa Jumalanpalveluksessa seurakunnssa. Siellä oli lähetyspainotteinen tilaisuus ja jotenkin lähetystyö on niin lähellä sydäntäni. Mä aivan suunnattomasti nautin lauluista ja puheista. Sieltäpä vasta voimia,rohkeutta ja iloa saikin. Sen jälkeen lähdimme Jyväskylään katsomaan pesisottelua. Tuo pesäpallo onkin ainut urheilu josta tykkään. Muita en sitten katsokaan. Televisiosta ei tuokaan näytä millään,mutta paikan päällä on vauhtia ja tunnelmaa.  Oman paikkakuntani naiset ottelivat Jyväskylää vastaan niukasti häviten. Ottelu oli silti hieno ja jännittävä ja hauskakin. Aivan ihana istua kuulaana elokuisena iltana katsomossa neulepuikkoja heilutellen. Meiltä on Jyväskylään 200km,mutta päätimme näin tehdä pienen kesäreissun. Miehelläni ei ole kesällä ikinä lomaa,joten se ilo ja loma on otettava pikkureissuista.

Nyt aloitellaan taas uutta viikkoa,mitä se sitten tuokaan tullessaan:)