Olemme olleet pidennetyn viikonlopun tuolla pääkaupungin seutuvilla. Meidän matka alkoi jotenkin traagisesti ja päättyi myös pikkuisen traagisesti,mutta siinä välillä oli sentään mukavaakin. Ensinnäkin menomatkalla,jossain Parkanossa,ennen Ikaalista oli tullut onnettomuus. Oli ambulanssi,poliiseja ja paljon paloautoja  ja pitkästi siitä kohtaa liikenne ohjattiin kiertotietä. Näimme siellä ison ,perävaunullisen tukkirekan ojassa pyörät ylöspäin. Saimme kuulla,että rekkaa oli ohjannut nuori mies,yrittäjä,jolla oli neljä tuollaista rekkaa. Nyt oli ollut itse ajossa ja jostain syystä menettänyt ajokkinsa hallinnan ja rekka päätynyt tukkeineen ojaan ja hän kuollut välittömästi. Niin järkytti ja mietin jäiköhän hänellä perhettä ja lapsia. Jokatapauksessa läheisille tosi kova paikka  ja veti meidätkin hiljaiseksi.

 

Matkalla tullen mennen me tietysti käytiin syömässä Tei-Tuvassa,meidän vakio paikassa.

 

Rappusten luona vähän koristuksia.

 

Nuo ja paljon muuta oli tarjolla,joita sai syödä niin paljon kuin jaksoi. Enkä mä ollenkaan edes kaikkea tarjolla olevaa kuvannut. Esim .aivan erityisen hyvää oli kasvissosekeitto ja metvurstikiusaus. Jälkkäreitäkin oli monenmoisia.

 

Yhtenä päivänä kävimme Oulunkylän Ogelin kauppakeskuksessa ja siellä tietysti Lankamaailmassa. Kuva on Lankamaailman näyteikkunasta.

 

Vähän sielläkin kuvailin. oih,aah,minähän olin kuin lapsi karkkikaupassa. Koko ajan mietin,onhan kotonakin lankoja,ja tekemistä yllin kyllin niistäkin. Mutta,mutta ei tietenkään mikään järkevä ajatus pysynyt päässäni,kun langoista on kyse. ja niin...

Siinä ostokset!! Ei nyt niin maltilliset,mutta ison ilon tuotti. Tuosta vielä joku kerä puuttuukin,kun olen ottanut jo käyttöön.

 Minun kanssani oli siellä tyttäreni ja hänen tyttönsä. Seuraavaksi menimme ruokakauppaan,niin pikkutyttö sanoi,että hän esittelee minulle missä siellä on lankoja ja niin mä tyttösen mieliksi ostin sieltäkin yhden kerän:)

 

Tyttäreni luona oli kahden pikkulikan synttärit ja voi kuinka taas oltiin herkkujen äärellä. Sitten mä vaan ihmettelen kuin mä olen näin lihava ja kuinka sokerit nousee,ou,ou.

Pöydässä tosiaan oli tarjottavaa.

Tää voileipäkakku ainoastaan on minun käsialaa.

 

Heillä on ihana luppakorvainen kissa Muru. Muru on vain hyvin arka,että on enimmäkseen piilossa,kun on vieraita ja siitä ei meinaa valokuvaa saada.

 

Sitten viimeisenä yöllä heillä mulle sattui pieni "äksidentti". Ei,en pisannut alleni,jos heti niin ajattelitte,kun yöllä.

 

Se huone missä nukuimme oli hirveän kylmä ja mieheni katsoi,ettei patteri ole edes päällä ja laittoi sen päälle. Kävimme nukkumaan. Sitten mä yöllä nousin ja meinasin lähteä vessaan,niin mä kompastuin ja kaaduin. Se sänky oli tosi lähellä patteria. Siinä patterissa olikin kuulemma termostaatti rikki ja siksi se ei ollut päällä. No kun se laitettiin päälle ja se  oli rikki,niin pouhuutti tulikuumana ja mä kaaduin puristuksiin sängyn ja patterin väliin. Millään en päässyt ylös ja oli hirveää,kun patteri polttaa,enkä pääse minnekään. Tunsin niin kauhean poltteen kädessä ja reidessä. Mä huusin ja mieheni tuli minua auttamaan. Mutta kiinni siinä patterissa olivat aivan hirveitä sekuntteja. Se polte oli aivan käsittämätön.

 

Käteen ei tullut kuin vähän palovammaa,mutta reiteen tuli aikamoiset. En mä nyt suinkaan julennut siitä läskireidestä tänne kuvaa ottaa. Aika iso kohta on reidestä palanut ja suuret vesirakkulat. Kaikkee sitä voikin tapahtua. No koetan nyt parannella itseäni ja istuskella käsitöiden kanssa hissukseen,kun lankaa ON:)

Hyvää Ystävänpäivää juuri Sinulle lukijani!

Kiitoksin:Intsu