pikkup%C3%B6yt%C3%A4.jpg

Nyt on kaikenmailman taudit

riehuneet. On liikkeellä infulenssaa,mykoplasmaa rs-virusta,mahatautia ja ties mitä.  Mutta minuun tuli lorvikatarri,en tiedä mistä sen tartunnan sain. Se iski perjantaina. Kyllä mä silloin kaikenmaailma kotitöitä puuuhailni. Mm. Järjestin pakastimen uusiksi ja oli siellä joitan niin vanhojakin,että oli vaan pakko laittaa roskiin. Sitten kunnolla siivosin ja pesin jääkääpin,pyykkiä pyörittelin ja hain yhtä pimua eskarista. Sitten olisi pitänyt keitellä. Silloin se lorvikatarri iski. Joo,ajattelin en  viitsi keittää ja suuntasin grillille. Sieltä ostin herkkulautaset meille. Voi,oli pahaa. Ranskalaiset pikkuisen palaneita koppuroita ja se kokolihapihvikin oli kuin huononlainen jauheliha pihvi. Mutta kun ei muutakaan ollut ja siitä oli maksettukin,niin syödähän sitä piti yrittää.

 

j%C3%A4%C3%A4karhu.jpg

Lauanataina  aamu yhdeksäksi Lankavaan kässäklubiin. Oli niin kivaa kuin aina. Siellä jonnekin yhteen asti ja sieltä tullessa hain meille syötävää Rokesta. Ostin meille tavallisen hampurilaisaterian. Oli niin,niin hyvää,mutta annos oli aika pieni. Pyhänä käytiin äänestämässä ja sitten syömään Lapuan Hoviin. Ei ollut maistuva ruoka. Joten joka päivä on vain jäänyt vähän nälkäiseksi. Eiköhän tää lorvikatarri ala mennä ohitse ja alan taas itse keitellä.

 

elapas.jpg

Pikkupimulle olen tikutellut lapaset,juuri hänelle jota kuskaan eskarista.

 

emlapas.jpg

Vanhoista langanjämistä tein.

 

ullalanka.jpg

Lankavassa oli tullut uutta lankaa nimeltään Ulla. Joten pitihän mun sitä säärystimiä varten ostaa.

 

sodoman%20tie.jpg

Sitten olen lukenut kirjoja. Kirjat ovat ikivanhoja Kristillisen kirjarenkaan kirjoja. Olemme saneet näitä ajat sitten mieheni isän jäämistöstä. Nää ovat painettuja 1970,eli kauan sitten. Näitä on minulta jäänyt lukematta,joten nyt miltei 50 vuotta myöhemmin olen alkanut näitä lukea. Ensin luin tuon Adrian Johansen: Sukupolvien perintö. En mä siitä niin tykännyt. No olihan siinäkin sanomaa,mutta mielestäni tarina eteni liian verkkaisesti ja samaa asiaa jankattiin edestakaisin. Sitäpaitsi aika alussa lopputulos oli arvattavissa. Mutta tää toinen kirja. Jean Rees: Sodoman tie. Kirja oli niin mielenkiintoinen ja tapahtumarikas,ettei meinannut malttaa käsistä laskea. Kirja myötäili 1. Mooseksenkirjaa Abrhamin ja Saaran  elämänkertaa. Heidän rakastumistaan,yhteistä uskoa,koettelemuksia ja voittoa. Lankeemuksia ja Jumalan kaikkivoipaa anteksiantamista ja aivan valtavaa suunnitelmaa ja johdatusta. Hyvillä mielin voin suositella kirjaa.

Reipasta helmikuuta!  Kiitoksin! T.Intsu