Meille kaikille on hellepäiviä riittänyt ja kukkaset näyttänyt loistoaan sekä puutarhassa,että luonnossa. Minä sain niin hienon kimpun luonnonkukista yhtenä päivänä,että mun oli aivan pakko tulla sitä näyttämään!

 

Se kaikkein kaunein kesäkimppu on tässä. Ja miksikö tää on nyt kaunein. No, kauneimmaksi tään tekee se,että se on koko  sydämen lämmöllä ja rakkaudella ojennettu. Siinä sen kauneus. Nämä kukkaset on minulle itse poiminut minun pieni 2-vuotias pojanpoikani. Hän esittelikin vähän minkä nimisiä nää on ja itse asetteli ne yksi kerrallaan maljakkoon. Tää vihreä roikkuva etualalla on villikukka,tiesikös kukaan ennestään:) Sitten on kuulema apilankukkia ja sitten vielä,ei rakasta-rakastaa kukka:)

 

Hiukan palailen vielä viime viikonlopun häihin. Tässä on kirkko,jossa nuoripari vihittiin. Tässä kirkossa on vihitty paaaaaljon nuoria pareja ja ehkä joku vanhempikin. Minutkin on vihitty tässä kirkossa 17-vuotiaana tyttösenä,eikä tuolla sulhollakaan ikää paljoa enempi ollut. Hän oli 19v. Siitä tulee kuluneeksi tämän kesän aikana 38v.

 

Alttaritaulusta otin kuvaa,vaikka valaistus ei meinannut riittää ja hankala penkistäpäin istuessa ottaa kuvaa. Siinä alttaritaulussa Jeesus ja syntinen nainen Syykkarin kaivolla. Jeesus siinä tarjoaa Elävää vettä.

 

Kirkossa on kauniita lasimaalauksia. Muistan miten jo pikkutyttönä äidin vieressä kirkon penkissä istuessani niitä katselin.

 

Lopuksi vielä kuvaa nuorenparin hääautosta. Sillä sitä sitten lähdettiin yhteiselle taipaleelle. Onnea vielä teille,enkelivarjelusta elämänne matkalle ja Taivaan Isän Siunausta!

Häissä satuimme samaan pöytään missä oli morsiamen eno ja hänen vaimonsa. Meille entuudestaan tuntemattomia ihmisiä,mutta voi kuinka oli kiva tutustua. Kiitos teille mukavasta seurasta!