Tekee mieli päivittää,vaikka eipä tässä elossa ja olossa muutosta ole paljoakaan tapahtunut. Kai kipu on pikkiriikkisen vähentynyt,ainakin toisina hetkinä. Sen lisäksi,että oikea käsi on niinkuin poissa pelistä,niin kipu vaikuttaa,että ei toisellakaan kädellä paljoa tehdä. En pärjäisi yksin. Onnekseni mulla on niin ihana mies. Hän pitää vapaata ja hoitaa mua. En pysty itse pukeutua,en käydä yksin suihkussa. Vessassa käynnistäkään en selviydy yksin. En saa itse pistettyä insuliinia. Ruuan laitosta puhumattakaan.

On näköjään hankala tätäkin naputella yhdellä kädellä ja juuri sen vuoksi en ole blogeissa paljoakaan kommentoinut,vaikka lukemassa teidän blogeja olen käynyt.

 

Nämä patalaput olen virkkaillut jämistä jonkun ystävän joulupukin pussiin.

 

Tässä laput toiselta puolen. Kaikki näissä käyttämäni jämälangat jäi viimeisimmästä tekemästäni kanavatyötaulusta. Taulu on jo kehyksissä ja seinälläkin,mutta en saa sitä nyt kuvatuksi. Täytyy jossain vaiheessa pyytää,että mieheni kuvaisi sen,niin saan sen esiteltyä täällä.

Maanantaina on heti aamulla olkapään vuoksi viipalekuvaus Seinäjoella sairaalassa. Tiistaina aamulla puolestaan ortopedi katsoo kuvat ja päättää mitä minun kanssa tehdään. Voiko jo leikata ja tarviiko leikata ja saadaanko kättä kuntoon. Mikä on ennuste. Mua jännittää ja pelottaa kovasti. Sinä päivänä kun mua kuljetettiin ambulanssilla ja olin sen päivän sairaalassa ,niin olin käsittämättömän kipee ja sanoin kymmeniä kertoja ellei satoja ,Jeesus auta. En hävennyt,enkä välittänyt vaikka mikä hoitaja ja lääkäri kuuli. Eikä minulla nytkään taida muuta turvaa olla,kuin Jeesus auta.

Kiittäen . Intsu