Meinaa olla taas kerran blogiväsymystä,uupumus painaa päälle. Tää vaatii paljon aikaa ja voimia.Vaan kyllä tämä niin paljon antaakin. Tässä on ihanaa vuorovaikutusta,olen löytänyt ihanaa ystävyyttä,te minun ihana blogiperheeni. Kiitos jokaiselle henkilökohtaisesti.

Lumikuusia olen täällä jällleen väkertänyt.

kolme%20kuusta.jpg

Kuuset%20valoissaan.jpg

Valoisia%20kuusia.jpg

Ne näyttävät pikkuisen erilaisilta aina sen mukaan millainen valotus on. Onko pimeempi vai mikä hämäryysaste. Näitä on ollut kiva tehdä ja kuusi niitä tein. Mutta vaikka oli kivaa,niin kyllä näissäkin aika homma oli. Jotain suuresta työstä kertoo sekin,että näihin meni 12 vyyhtiä lankaa. Lankana Alizen Buffy. Nämä lähtevät joulupukin matkaan.

 

papinrouvat.jpg

Samoin joku voi joulupukin kontista löytää nämä sukat. Lanka on Tokmannin ale-laarista seiskaveikkaa. Langassa on viehkeä kimalle ja yksinkertainen pitsikuvio. 1 krs. 1 nurin,1 oik,langankierto,ylivetokavennus,langankierto,1 oik.  2krs. nurjat nurin ja oikea oikein. Näitä kahta kerrosta toistetaan koko sukanvarsi.

 

Meille on alkanut ilmestyä siilejä talven viettoon. Edellisessä postauksessa oli jo yksi pieni siilenpesä.

siilikranssi.jpg

Tämä pikkusiili on hypännyt talvea viettämään porraspäähän kranssiin. Tässäköhän se luule tarkenevansa talven tuiskut ja tuulet ja pakkaset. Pitääköhän mun ilmojen yhä kylmetessä pelastaa se sisätiloihin.

 

risupallolla.jpg

Samoin tämä pariskunta on tullut terassille risupalllon päälle,ei ikkuna paljon lämpöä ja suojaa anna.

 

siili%20pikkup%C3%B6yd%C3%A4ll%C3%A4.jpg

Tämä siili on sen sijaan ollut viisaampi ja tullut heti tupaan ja asettunut kotoisasti.

 

Sitten meidän tää suru.

osanotto.jpg

Huomenna on vuosi,kun tuo kuvassa oleva ,tuolloin vasta pieni poika, lähti 14-vuotiaana Taivaan kotiin. Jotkut sanovat,että kun vuosi menee,niin suru helpottuu. Voin kertoa,ei helpotu,se on höpöpuhetta. Suru,ikävä ja kaipaus on jos mahdollista vieläkin suurempi. Sydämeni on aivan vereslihalla ja ikävä tuntuu ihan fyysisenä kipuna. Voi,Lauri rakas,kuinka minun on sinua ikävä,en tiennyt,että kanssasi yhteinen aika on näin lyhyt. Ainut asia,joka tässä surussa kannattelee,on uskoni Jeesukseen. Minua kannattelee iankaikkisen elämän toivo,että saamme kerran kohdata.

Kuitenkin elämä kulkee eteenpäin ja pikkuhiljaa aletaan valmistua jouluun. Toki huomenna viemme haudalle kynttilän ja käymme varmaan Laurin kotona.

Kiittäen:Intsu