Minä tään kaulahuivin tikuttelin joulureissun pitkillä automatkoilla oikeastaan kokonaan. Nyt päättelin vain langat ja kuvasin.

 

100km ennen kotia se takaisin tullessa oli valmis. Eipä silti, alkas olla niin pimeäkin,että ei olisi nähnyt enää tehdä. Kyllä mä monet kerrat pimeessäkin automatkoilla olen neulonut,täytyy vaan olla helppo malli.

 

Vähän lähikuvaa neuleesta. Malli on helppo. Kaulahuivin päissä tulee 8krs. aina oikein neuletta ja kerrosten alussa ja lopussa 4 silmukkaa aina oikein. Kerroksen alussa tietenkin nostetaan 1 silm. neulomatta. Mallikerta on tälläinen. 1krs oikein. 2krs nurin. 3krs.3 kertaa 2 oik. yhteen.  6kertaa 1oik,langankierto.  6 kertaa 2oik. yhteen. 6 kertaa 1 oik.langankierto. 3kertaa 2oik.yhteen. 4krs oikein. Näitä neljää kerrosta toistetaan koko ajan. Siis vain tuo yksi kerros aina on varsinaista mallineuletta. Malli pääsis tietysti paremmin oikeuksiinsa yksivärisenä.

 

Lanka on nimeltään: Järbs Garn ja villaa on 75% ja loput tekokuitua. Miellyttävä lanka neuloa ja miellyttävä kaulassakin. Lankaa meni hiukka vajaa 200g. Vaikka lanka on kirjava,niin onnistuin langanvaihdoskohdan osumaan paikalleen,että huivista ei huomaa misä kohdassa uusi kerä vaihtui. Puikot tietysti taas 3,5. Mä olen itse tähän tyytyväinen ja varsinkin,kun harvoin itselle mitään teen.

 

Olen kirjojakin taas lueskellut ja tään nyt laitoin tännekin. Elbie Lötter: Vaiennettu Anna. Yksi lukija kirjoittaa kirja-arviossaan näin ." Luin kirjan yhdessä yössä voimatta pidätellä liikutustani. Se on riipaiseva ja sydänverellä kirjoitettu tarina,josta välittyy niin suuri rehellisyys,ettei siitä voi olla välittämättä" Minä yhdyn täysin tuohon mielipiteeseen ja kun tätä kirjaa alkas lukea,niin sitä ei voinut käsistään pois panna. Sitä luki ja luki vaan ja odotti mihin tää kaikki oikein päätyy.

Mutta nyt on loppiaisen aatto. Minulle aina tulee loppiaisesta mieleeni mummini kuolema. Tällä toisella mummillani oli diabetes ja hänelle tuli kuolio toiseen jalkaan ja se reidestä amputoitiin. Hän selvisi siitä,mutta sitten tuli kuolio toiseen jalkaan ja sen leikkauksesta ei sitten selvinnyt,vaan muutti Taivaan Kotiin. Hän oli silloin 66v. Vaikka olin silloin pieni tyttö ja aikaa on kulunut vuosikymmeniä,niin muistan sen kirkkaana kuin eilisen päivän. Mummi oli minulle rakas.

Paukkuvista pakkasista huolimatta Lämminhenkistä Loppiaista Jokaiselle!