Viikonloppu oli niin tapahtumia täynnä,että siinä näyttäytyi elämän kirjo. Ensinnäkin,perjantai-iltana oltiin vainajan saatossa. Silläaikaa,kun oltiin Turkissa oli tuttumme siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Oli jo 86v. Perjantaina sitten vietiin sairaalan kappelista hautausmaan kappeliin hautausta odottamaan. Mieheni oli kantamassakin. Aina se arkku puhuttelee,muistuttaa tään elämän katoavaisuudesta,sekä iankaikkisuudesta.

Perjantai-iltana tuli meille myös yövieraat.

Lauantaina oli yhden pojanpoikamme rippijuhlat.

Sunnuntaina oltiin synttäreillä.

 

mys%C3%A4kk%C3%A4-normal.jpg

Valmiiksi olen saanut vauvan asun. Takin ja housut olen jo esitellyt aiemmin ja tossut. Nyt tein myssyn ja lapaset.

 

asukokonaisuus-normal.jpg

Siinä asukokonaisuus. Paitsi tossut unohdin kuvasta,mutta olettehan te niitä nähneet.

 

raparperipiiras-normal.jpg

Leivoin viikolla itseasiassa aika paljonkin. Pullaa nyt tietysti viisi pellillistä. Voisilmäpullia,kierrepullia ja mitähän kaikkia. Kuvassa on mustaviinimarja.raparperitorttu.

Laitanpa ohjeen: 2 kananmunaa ja 1,5 dl sokeria sekoitetaan. Lisätään 2 dl maitoa ja 3,5dl vehnäjauhoja,joihin on sekoitettu 2tl leivinjauhetta ja 2tl vanilliinisokeria. Lopuksi 60g sulatettua voita. Voidellaan ja korppujauhotetaan vuoka ja taikina siihen. Päälle levitetään 1prk maustettua vaniljarahkaa ja ripotellaan mustaviinimarjoja,sekä raparperinpaloja. Vielä päälle ripaus sokeria ja uuniin.

 

syd%C3%A4nkeksi-normal.jpg

Nämä pikkuleivät leivoin rippijuhliin. Näitä tuli yli 90kpl ja tuntuivat maistuvan.

 

zuklaakakkua-normal.jpg

Suklaahyydykekakut menivät myös juhliin. Niitä leivoin neljä kpl. 3 tavallista ja yhden gluteenittoman.

 

rippilapset-normal.jpg

Sitten rippijuhlista. Siinä alba-pukuiset nuoret alttarilla. Mukana yksi mummin mussukka.

 

Oranssiruusu-normal.jpg

Heillä kotona oli maljakoissa kauniita kukkia.

 

Tuukan%20t%C3%A4yttis-normal.jpg

Täytekakut oli kauniita ja maukkaita.

 

liljis-normal.jpg

Lisää maljakkkokukkia.

 

ensiaskel-normal.jpg

Heillä kun oltiin,niin kuvasin tään kengän. Tää ei ole rippilapsen,vaan hänen isänsä kenkä 40 vuoden takaa! Noitten aikojen jälkeen on tullut paljon askeleita! Nämä kengät on ostanut meidän vanhimmalle pojalle lahjaksi aikoinaan edesmennyt tätini. Täti itse ei koskaan ole kävellyt,vaan lapsena tulleesta poliosairaudesta johtuen istui läpi elämänsä rullatuolissa. Ja kaikille sukulaislapsille osti lahjaksi ensimmäiset kengät.