Niin se vaan tääkin viikko on jo puolessa välissä. Pikkuhiljaa pitää alkaa kulkea joulupukin asioilla ja joitain lahjoja olen jo ostellutkin. En tykkää mennä viime hetken ruuhkiin.

Jolupukin kassia käsitöiden osalta yritän kartuttaa myös ja aivan kaikkea ei voi täälläkään vilautella. Nyt on kuitenkin yhdet sukat valmiina,jotka kai vien myyjäisiin.

 

Novitan seiskaveikasta. Pitsineule on samaa mitä mulla taannoin oli vauvan nutussa.

 

Joku aika sitten luin tään kirjan Kellokosken Prinsessasta. Täähän on pyörinyt elokuvateatterissa,mutta leffana en ole nähnyt. Kirjana tosi hyvä ainakin. Kirja kertoo Annasta,joka nuorena sairastui skitsofreniaan.Pian hänelle kehittyi suuruusharha ja hän kuvitteli syntyneensä Englannin hoviin ja olevansa prinsessa. Mä ymmärsin,että hän oli elämästään 51v Kellokosken psykiatrisessa sairaalassa. Monet vaikeat hoitomuodot kokeiltiin,mutta ei tehonnut.Lopulta hänet hyväksyttiin harhoineen ja hänen annettiin elää omassa maailmassa Kellokosken yhteisössä. Tämä on hieno selviytymistarina elämän vaikeuksien keskellä ja tarina siitä miten noin vaikeasti sairaana,ilman omaisia ja vaikeissa olosuhteissa pystyy elämään mielekästä elämää. Minusta se,että tää hieno kirja on kirjoitettu,on kunnianosoitus psyykkisistä sairauksista kärsiviä kohtaan.