Kerronpa ensin  kässystä ja sitten vien teitä pienelle hautausmaakierrokselle. Taas minun puikossani on ollut "hellekäsityö",eli villasukat:D

 

Tälläiset sukat tälläkertaa. Kokoa 38-39. Lankoina seiskaveikan vanha viininpuainen ja pätkävärjätty raitalanka. Olin taas iloinen,kun sain tuon raitalankanöttösen kulutettua loppuun pois kuleksimasta. 

 

Yhtenä iltana  lähdimme jälleen mieheni kanssa pienelle ajelulle,joka suuntautui paikkakuntamme sivukylän hautausmaalle. Hautausmaalla olisi paljon tarinoita kerrottavanaan. Siellä on kaunista ja rauhoittavaa. Istuin siellä penkilläkin vaan katselemassa pitkän tovin.

Muistojen kivikin on. Saa siinä muistaa muualle haudattua läheistään.

Miehelleni siellä on paljon paljon tuttuja hautoja, sukulaisia, ystäviä , lapsuuskodin naapureita ja kotikyläläisiä. Minullekkin muutama tuttu. Minä siellä kuljeksin kuvaamassa lähinnä kukkia.

 

Tuo hautausmaa on niin siisti,hyvin hoidettu ja voi mikä kukkaloisto siellä olikaan.

Sitten vielä pari hautaa näytän.

 

Tämä pieni hauta on niin koskettava. Pienessä kivessä on vain sukunimi ja sitten lukee pienokaiset. Molemmat  syntyneet ja kuolleet heti tai jo kuolleena syntyneet. Toinen syntynyt 1982 ja toinen 1999. Kyllä on vanhemmilla ollut kova suru ja varmaan vieläkin kaipaavat.

 

Vielä tämä hauta,joka siellä on minulle kaikkein merkityksellisin. Tuohon on haudattu yksi Timppa. Timppa on aikoinaan ollut mieheni kanssa samalla luokalla koulussa ja on hänen lapsuuskodin naapurin poika. Joskus 90-luvun taitteessa olemme rakentaneet Timpalle ja hänen äidilleen talon. Asui äitinsä kanssa,poikamies kun oli. Hän oli työkyvyttömyys eläkkeellä. Hänellä oli kaiketi monia sairauksia. Sydänsairaus ja joitain muita. Sen jälkeen,kun oltiin heille rakennettu talo,niin Timppa tapasi käydä meitä usein moikkaamassa työmaalla. Timppa tykkäsi kovasti autoista. Ei hänellä mitään niin prameita autoja ollut,vaan ihan tavallisia. Kerran hän oli jälleen kovassa autokuumeessa ja katsonut itselleen uuden auton. Mä en tiedä oliko se auto jollain yksityisellä,kun hänen piti saada kaupiteltua ensin vanha autonsa pois. Olin yksin yhdellä työmaalla pesemässä loppupesuja,miehet olivat muualla. Timppa tulee sinne ehdottelemaan,että ostaisin hänen autonsa. Hieno vaaleansininen Carina ja taatusti huolella hoidettu. Mä sanoin,että mihin mä tuon omani sitten laittaisin. Timppa sanoi,että hänellä on jo sille ostaja! Mulla oli vanha Opel,josta kyllä ilomielin luopuisin. Se nimittäin oli jättänyt mut tien päälle monet kerrat. ( en mä sitä Timpalle sanonut) Niin Timo houketteli mut koeajolle. Hän sanoi,että anna palaa Vaasaan:) Vaasaan,sinne on ainakin yli 70km. No en sentään niin kauas voinut kesken työpäivän lähteä. Tultiin takaisin ja Timppa sanoi,että lähtee nyt pehmittämään isäntää. Aikansa juteltiin asioista ja niin siitä kaupat tuli. Meillä kotona tehtiin paperit. Minä vielä yritin viime hetkellä tingata hinnasta,mutta Timolla oli vankkumaton raja,jonka alle ei myynyt ja niin allekirjotin paperti. Kun Timppa lähti meiltä,niin sanoi tuossa ovensuussa minulle,että älä nyt sitä rahaa murehdi,että täältä lähdetään ja mitään et mukaasi saa! Ne olivatkin häneltä kuulemani viimeiset sanat. Nimittäin huomisin hän kotonaan sai sydänkohtauksen ja menehtyi siihen!! Kyllä oli järkyttävää ja mulla outo olo,kun just ehdittiin autokaupat tehdä. Timppa lähti ikuisuuteen ja minä jäin ajelemaan hänen autollaan! 

No ,nyt kuitenkin on kaunis kesä ja iloitaan siitä ja riennetään heinäkuun viimeistä viikonloppua kohti. kiitos käynneistä ja kommenteista! T. Intsu