Aikani asioita mietittyäni päätin täälläkin kertoa ja jakaa elämäni vakavaa puolta teidänkin kanssanne rakkaat ystäväiseni. Yleensä tämä on iloisten asioiden ja tapahtumien blogi,mutta ei kenenkään elämä mene niin,ettei elämään kuuluisi myös vastionkäymiset.

 

Olen kyllä monasti kertonut olevani väsyksissä ja huonokuntoinen,mutta en sitä kuinka huonossa kunnossa oikeasti olen. Mä olen aika sisukas ja touhuan niin paljon silti,että ei se heti näy. Tammikuun lopusta asti olen tiennyt tään sairauteni. Ensin tosi vahvana epäilynä lähti minusta lähete Seinäjoelle sairaalaan ja siellä hetimiten koepalat vahvistivat asian todeksi,että minulla on syöpä! Se on kohtusyöpä ja sitä syöpää on aika paljon.

 

Sitten tässä pitkin kevättä olen hypännyt erilaisissa kokeissa. Mm. tässä magneettikuvauksessa.

 

Itseasiassa minun kohdalla tää on vielä tavanomaista kinkkisempi tapaus ja minua ei pystytä leikkaamaan Seinäjoella,vaikka iso sairaala se on sekin. Sen sijaan näillä näkymin 19. huhtikuuta minut  leikataan täällä,Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Se päivä on vanhimman lapsenlapseni syntymäpäivä.Sen jälkeen päättävät sädehoidoista ja myrkkyhoidoista. Seinäjoella mun hoitava lääkäri on sama,joka oli vuosi sitten ottamassa vastaan stytomyssyjä,joita olin Mallin ja Sipin kanssa luovuttamassa.

Jokatapauksessa mulla on aika rankat ajat edessä,joten jotka osaatte rukoilla,niin pyydän,että muistakaa minua rukouksin. Kiitos!

Uskoni kantaa minua taas. Minä voin olla kipee ja masentunut ja itkeskellä,tunteet voivat vaihdella,mutta Isän Jumalan rakkaus ja huolenpito on aina vakio,se ei tunne vaihteen varjoa,näytti miltä näytti ja tuntui miltä tuntui. Jumala tietää parhaiten mikä on minulle parhaaksi,joten käy minun sairauteni kanssa niin tai näin,niin minun käy aina loppujen lopuksi hyvinpäin.