Voi ystävät rakkaat,kun mulla ei enää löydy sanoja miten kiittäisin teitä kaikkia aivan ihmeellisestä ja valtavsta tuesta, jota kaiken aikaa olen saanut. Kiitos,kiitos! Mua hämmästyttää miten te olette niin kilttejä minulle ja myötäelätte ihanasti elämäni vaiheita!

Jokainen uusi päivä on ollut aina hiukan edellistä parempi tällä toipumiseni tiellä. Illalla olen niin väsynyt ja enempi kipeekin,että toivon kellon rientävän,että vois alkaa nukkumaan yöunia ja sitten taas tulisi se uusi parempi päivä. Toipumista hidastaa mun kaikki krooniset muut sairaudet,mutta pikkuhiljaa.

 

Hiukan olen käynyt ulkona edes postilaatikolla. Kuvasin vähän suihkulähdettä,joka iloisesti jälleen solisee pitkän talven jälkeen.

 

Terassin nurkassa kököttää tuollainen kukkanen. Mieheni on ahkeroinut minunkin edestä.Hän on mm. siivonnut terassin kesäkuntoon ja haravoinut meidän ison pihan jne.

 

Joka päivä täällä minun ilonani on ollut sellainen vaunuissa köllöttelijä. Oikein suloinen,jokeltelee minulle ja suo ihania hampaattomia hymyjään:) Tyttäreni on tään vauvelin kanssa tullut joka päivä minua auttamaan. Käyttivät minut toissapäivänä terv.kesk. kun ompeleet otettiin pois kuudesta haavasta. Tyttäreni on myös joka päivä meille keitellyt. Kiitos sinulle rakas tyttöni,olet ihana! Kyllä kaikki muutkin lapseni ja koko perheeni minusta huolehtivat,käyvät katsomassa,soittelevat jne.