Mä en ole aikaisemmin tehnyt,kuin ihan muutaman frillahuivin myyjäisiin. Nyt sitten kevyttoppatakkini kaipasi piristystä,niin neuloin frillan itselleni,jos frillan tekoa nyt voi neulomiseksi sanoa.

 

Takin väri on oikeasti vaaleempi kuin kuvassa ja on sellainen lila. Valkoisesta langasta tään oman frillani ja reunoissa siinä langassa on pieniä palloja. Valkoinen väri on varma valinta,sopii monen kanssa.

 

Ystäväni pyysi minua neulomaan frillan hänellekkin ja tottahan mä mieluusti tein. Väritoivomuksena oli musta-harmaa-valkoinen. Sitä väriä minun piti vähän etsiskellä ennenkuin löysin. Taitaa olla suosikkiväriyhdistelmä,kun monesta paikasta oli loppunut just tuo väri.

 

Sitten kirjoista joku sana. Minähän iltasella tapaan lukea kirjoja ennen nulahtamista. Luen mielestäni aika paljonkin,mutta laitan tänne vain aina joitakin. Tässä on kaksi tosi hyvää kirjaa. Molempien kirjojen henkilöillä on traaginen kohtalo.Vasemman puoleinen kertoo Jennifer Rees Larcomben elämästä. Hänellä on kuusi lasta ja hän sairastui lasten ollessa aika pieniä aivojen selkäydinkalvon tulehdukseen,johon liittyi hermotulehdus.Neurologiset kokeet osoittivat pysyviä vaurioita. Taspaino meni ja hän joutui pyörätuoliin.Näkökyky sameni,myös kuulovaikeuksia tuli.Valo oli tuskallista,eikä maku ja hajuaisti toimineet kunnolla,eikä virtsarakon ja suolen toiminta olleet hallittavissa. Kirja on kertomus hänen taisteluistaan ja koko perheen kovasta koettelemuksesta. Se on kertomus Jenniferin urheudesta,ilosta kaiken keskellä ja hänen uskostaan. Kirja antoi paljon ja monenlaista ajattelemisen aihetta.

Sitten Mika Taljan kirja, ,tämä kirjan kirjoittaja ehti nukkua ajasta iankaikkisuuten juuri ennenkuin kirja ehdittiin julkaista.

Tää kirja onkuin testamentti nuorelta sananjulistajalta,joka eli täyttä elämää iloineen ja suruineen ja jolle tuntui vain taivas olevan rajana. Mikan matka taivaskotiin oli lyhyempi kuin monien muiden. Hän menehtyi traagisesti auto-onnettomuudessa.